Kuvataideopettajuudesta

 Kuvataideopettajuudesta

Ohjaava opettajani viime talven perusharjoittelussa puhui minulle kuvataideopetuksesta inspiroivasti. Meillä tuli puheeksi harjoitustuntia suunniteltaessa oppilaiden kiperät kysymykset, esimerkkinä "miks kuvista täytyy opiskella". Ohjaava opettajani jyrähti, että kuvataidehan on oppiaineista tärkein. Ilman kuvataiteen opettamaa luovuutta, ongelmanratkaisutaitoja ja itseilmaisua, miten muissakaan oppiaineissa, saati sitten elämässä voisi pärjätä?

Nämä sanat saivat minut pohtimaan kuvataidekasvatusta aivan uudella tavalla. Mitkä mahdollisuudet meillä onkaan käsissämme! Tarjoamalla laadukasta kuvataideopetusta, hyvin suunniteltuja tehtäviä ja miettimällä, mitä tärkeitä taitoja haluamme opetuksellamme välittää, kuvataide todella voi olla kullanarvoinen oppiaine. Parhaimmillaan kuvataideopetus voi tukea oppilaiden kokonaisvaltaista kasvua, ei vain taiteellista osaamista.

Nämä ajatukset aion pitää mielessäni kuvataideopettajaidentiteettini rakentuessa ja tulevaisuuden oppitunteja suunnitellessani.

Puhe opettajalle

Minulle ei tule mieleen yhtäkään opettajaa, jolle haluaisin kirjoittaa tämän puheen, joten kirjoitan sen äidilleni.

Kiitos äiti.
Mitä vanhemmaksi olen kasvanut, sitä enemmän olet uskoutunut minulle ja kertonut uskomattomasta elämästäsi. Olet todellinen roolimalli minulle. En pysty käsittämään, miten kukaan pystyy selviytymään sellaisista koettelemuksista, mistä sinä olet selviytynyt ja vielä kasvamaan tasapainoiseksi aikuseksi ja rakastavaksi äidiksi. Elämäsi on minulle muistutus siitä, miten minkään ei tarvitse antaa lannistaa. Etkä vain ole selviytynyt, vaan autat minua selviytymään aina kun en jaksa. Et koskaan tuomitse, vaan tuet minua virheistäni huolimatta. Kiitos, että voin turvautua sinuun aina.