Kuvataideopettajuudesta

 Kuvataideopettajuudesta

Ohjaava opettajani viime talven perusharjoittelussa puhui minulle kuvataideopetuksesta inspiroivasti. Meillä tuli puheeksi harjoitustuntia suunniteltaessa oppilaiden kiperät kysymykset, esimerkkinä "miks kuvista täytyy opiskella". Ohjaava opettajani jyrähti, että kuvataidehan on oppiaineista tärkein. Ilman kuvataiteen opettamaa luovuutta, ongelmanratkaisutaitoja ja itseilmaisua, miten muissakaan oppiaineissa, saati sitten elämässä voisi pärjätä?

Nämä sanat saivat minut pohtimaan kuvataidekasvatusta aivan uudella tavalla. Mitkä mahdollisuudet meillä onkaan käsissämme! Tarjoamalla laadukasta kuvataideopetusta, hyvin suunniteltuja tehtäviä ja miettimällä, mitä tärkeitä taitoja haluamme opetuksellamme välittää, kuvataide todella voi olla kullanarvoinen oppiaine. Parhaimmillaan kuvataideopetus voi tukea oppilaiden kokonaisvaltaista kasvua, ei vain taiteellista osaamista.

Nämä ajatukset aion pitää mielessäni kuvataideopettajaidentiteettini rakentuessa ja tulevaisuuden oppitunteja suunnitellessani.

Puhe opettajalle

Minulle ei tule mieleen yhtäkään opettajaa, jolle haluaisin kirjoittaa tämän puheen, joten kirjoitan sen äidilleni.

Kiitos äiti.
Mitä vanhemmaksi olen kasvanut, sitä enemmän olet uskoutunut minulle ja kertonut uskomattomasta elämästäsi. Olet todellinen roolimalli minulle. En pysty käsittämään, miten kukaan pystyy selviytymään sellaisista koettelemuksista, mistä sinä olet selviytynyt ja vielä kasvamaan tasapainoiseksi aikuseksi ja rakastavaksi äidiksi. Elämäsi on minulle muistutus siitä, miten minkään ei tarvitse antaa lannistaa. Etkä vain ole selviytynyt, vaan autat minua selviytymään aina kun en jaksa. Et koskaan tuomitse, vaan tuet minua virheistäni huolimatta. Kiitos, että voin turvautua sinuun aina.

Kontaktiharjoitus

Virtahippa

Harjoitus voidaan toteuttaa paikassa, missä on kiviä, tai joitakin muita muodostelmia, joita voidaan kierrellä. Kivien väleissä kulkee kuvitteellinen virtaus. Yksi ryhmästä on jääjä ja loput kulkevat tasaista tahtia virtaa pitkin. Jääjän tarkoitus on onnistua lipumaan vastavirtaan niin, että katse kohtaa vastaantulijan kanssa. Tällöin vastaantulija putoaa pois pelistä.

Huom! Jääjän takana kulkeminen on kannattavaa, mutta fuskausta.

Taiteellinen metodi ympäristön tarkasteluun

Tutki ympäröivää luontoa. Mitä värejä ja muotoja maastossa esiintyy? Kerää keko itseäsi kiinnostavia pieniä kappaleita; ne voivat olla kiviä, puunpalasia, kasveja tai mitä vain keksit. Tee sitten keräämistäsi palasista kollaasi. Lopuksi kollaaseja tarkastellaan ylhäältäpäin ja ne voidaan kuvata.

Maailmassa kiinni kuin kissa

Matkamuisti -näyttelyn avajaispuhe

HYVÄT MATKAMUISTI -näyttelyn avajaisvieraat,

On ilo ja kunnia että olette saapuneet paikalle juhlistamaan kuudennen Ulos Luokkahuoneesta -kurssin näyttelyä. Aion puhua hetken ja sitten on vuorossa ääniä.

Tämän näyttelyn pohjana on leiri, jolla yksitoista taideopiskelijaa viettivät viisi päivää tukikohtanaan mökki meren rannalla, Kotkan Pyhtäällä. He työskentelivät ahkerasti erilaisten ympäristöön liittyvien taideprojektiensa toteuttamiseksi.

Tarjoilen ensin matkamuistikuvan, jonka joku leiriläinen on kirjoittanut:

Kuusten neulasten humina

kohina veden liike

Kylmää näpeissä mutta kuivat sukat

saunamärkä tukka sotkussa

hämärän havahdus

jakoavain ja omituiset projektit ympärilläni

Kenkämeri, märät pyyhkeet

selän takana lämpö ja lettuvuoren nysä

Leiriläiset ohjasivat myös toisilleen erilaisia harjoituksia ja toteuttivat tempauksia, joiden tuloksena mm. runoiltiin ja satuiltiin, syötiin nuotiolla paistettua omatekoisella ongella pyydettyä kalaa, tehtiin saunasta camera obscura, suunnistettiin toisen piirtämän kartan avulla ja laulettiin ja improvisoitiin itse keksityin soittimin.

Ulos luokkahuoneesta -kurssin tarkoituksena on pohtia ja kehittää taiteen ja taideopetuksen sisältöjä ja mahdollisuuksia ulkona tavanomaisesta opetusympäristöstä. Osallistujat suunnittelevat ja toteuttavat itselleen taideleirin valitsemassaan paikassa. Leirin teemojen pohjalta toteutetut teokset muodostavat näyttelyn. Esillä on kunkin leiriläisen oma teos, sekä yhteinen dokumentaarinen installaatio Matkamuistikuvia, joka näyttää välähdyksiä matkan varrelta.

Merkityksellistä leirille Pyhtään Engvikissä on ollut ahkeruus ja välittömyys. Sään kirjo vaihtui toukokuun kuumasta helteestä hyiseen harmaaseen tihkuun, mutta se ei tuntunut haittaavan kaikkeen sopeutuvaisia taiteilijoita. Sillä ehkä juuri tämä ero tavalliseen koululuokkaan on: tällä leirillä tauotkin olivat luovia ja motivaatio korkealla, vaikkeivät olosuhteet tehneet kaikille suunnitelmien toteutuksesta helppoa. Jokainen, toistaan tukien, intoutui leirin ympäristöteemaan sopiviin puuhiin niin omien projektiensa kuin toistensa ohjaamien alustusten myötä.

Mukana matkassa ovat olleet

Aino Halonen, jonka keräämää kasvistoa voi tutkia pulpetin ääressä -

Veera Konsti, jonka kuvasarja Mök looks esittelee mökkimuotia Pyhtään malliin -

Marko Laine, jonka järven yllä palavasta kokko -installaatiosta on näyttelyssä kokkolinnun ranka sekä dokumenttikuvia -

Minna Lampioja, jonka teoksessa pohditaan matkallaoloa -

Tero Levo, joka tarkasteli leiripaikkaamme piirtäen kokemuksiaan kartoiksi, kuviksi ja sanoiksi -

Heini Lindvall, jonka lapsuudenympäristöön olimme kutsuttuja, ja jonka näyttelyteos liittyy siellä koettuihin varhaisiin luonnontarkkailukokemuksiin -

Elina Nissinen, joka haastoi itsensä kuvantekoon mahdollisimman välittömässä ja kokonaisvaltaisessa yhteydessä ympäristön kanssa -

Laura Pajunen, joka heräsi leiriaamuisin yhdessä auringon kanssa kuvaamaan ja äänittämään samooja-projektiaan, jossa itse esiintyy peuranpäineen -

Noora Sandgren, jonka monista kuvauksellisista projekteista tänne valikoitui luontokorupotretti sekä tutkimuksia suurennuslasin kautta -

Salla Suonikko, joka pohdiskeli monitahoista suhdettaan luontoon symbolisten maalaustensa kautta -

Milja Terho, jonka valokuvissa ja piirroksissa vuoropuhelua käyvät luonnosta kuvatut ja piirtäjän luomat orgaaniset muodot -

sekä minä, Mari von Boehm, joka olen välttänyt perinteistä opettajan roolia ja kanssakulkijana pyrkinyt antamaan opiskelijoille tilaa ja tilaisuuksia kehittää ympäristösuhdettaan taiteensa kautta tämänhetkisen kiinnostuksensa mukaan, usuttanut heitä taustakirjallisuuden kimppuun ja kantanut vastuuta luovaan prosessiin monesti liittyvästä säätämisestä.

Haluaisin kiittää matkasta ja nostaa maljan kaikille viisaille ja omintakeisille leiriläisille, sekä heidän teoksilleen, jotka tästä eteenpäin saavat pärjätä omillaan tässä galleriassa!

Tervetuloa vielä kerran!

Kurssin ohjelma

OHJELMA                                                             ULOS LUOKKAHUONEESTA 2014

                                                                                  Muutokset ovat mahdollisia ja ohjelma täydentyy opiskelijoiden toiveiden mukaan. Tapaamisen otsikon alla olevat tehtävät on tarkoitettu tehtäväksi siksi kerraksi ja kerran ohjelma rakentuu osin tehtävien esittelyn varaan. Siksi on tärkeää toteuttaa ne ajallaan!

04.3.2014 ti klo 9.00-12.00                      Tervetuloa! – ryhmän muodostaminen, kurssin kokonaisuus

Tapaamme: luokka PR5005                   ENNAKKOTEHTÄVÄ: Kohta, josta tunnen olevani kiinni maailmassa. Kaikki esittäytyvät tekemiensä teosten avulla.

                                                                                  Sitoutuminen: Mieti ehdotuksia siihen, miten väliaikaisen ryhmän saa sitoutumaan yhteiseen johonkin. Mikä saa sinut välittämään? Mieti myös miten voisit tahtoessasi jollain lailla haastaa tai ylittää itsesi tällä kurssilla. Päätettävä periaatteet: Loki vai Blogi? Ryhmäluottamus. Mitä meidän pitää tietää tulevasta leirikohteesta?

11.3.2014 ti klo 9.00-12.00                      Oppimisesta taiteen keinoin –  suunnan valintaa

Tapaamme: TaiKin pääovella                 Kuvia ulkoilevasta taidekasvatuksesta ja kurssin muotoilua. Kootaan ehdotukset vierailijoiksi ja leirikohteeksi.

                                                                                  Tehtävä 1: LEIRIN LUONNOSTELUA Miten netistä löytyy tietoa mahdollisista leiripaikoista? Mitkä teemat kiinnostavat sinua? Minkälainen ympäristö niihin sopisi? Etsi dokumentteja sinua kiinnostavista ulkona tapahtuvan taidekasvatuksen alueista. Mitkä ovat hakusanasi? Millaisia taidekasvatukseen sovellettavia lähestymistapoja löydät? Oletko osallistunut vastaavaan työskentelyyn? Missä voisit nähdä itsesi tekijänä tai osallistujana? Valmistaudu esittelemään muulle ryhmälle löydöksesi ja luo linkkilista. Esitys n.10min. Voi tehdä parityönä!

                                                                                  Tutustuttavia sivuja:

                                                                                  http://www.luokkis.com

                                                                                  http://www.luontoon.fi

                                                                                  http://www.suomensaaristovaraus.fi

                                                                                  Ympäristökasvatus kuvataiteessa -sivut http://www10.edu.fi/kuvataide/

                                                                                  yhteisö, ympäristö ja taide http://ace.ulapland.fi/yty/

                                                                                  Mitä pitää ottaa huomioon paikkaa valittaessa: Missä nukutaan? Mistä saadaan ruokaa? Missä kokoonnutaan? Millainen ympäristö? Peseydytäänkö? Istutaanko tulilla? Muuta erityistä? Paljonko maksaa?

18.3.2014 ti klo 9.00-12.00                      Sitoutuminen – leiripaikan päättäminen

Tapaamme: TaiKin pääovella                 Viime vaiheen leiripaikkakeskustelut ja tarvittaessa äänestys.

                                                                                  Tehtävä 2: OPETTAJANI Muistele merkittäviä opettajiasi (missä tahansa aiheessa, ihmisiä tai tapahtumia). Millä tavoin olet oppinut heiltä? Kirjoita pieni kiitospuhe.

25.3.2014 ti klo 9.00-12.00                      Samassa maailmassa: taideopetus ja oppiaineiden eheytys

Tapaamme: luokka PR5005                   Vierailijana kasvatustieteen dosentti Arto.O.Salonen: "Kukoistava elämä rajallisella maapallolla"

                                                                                  Tehtävä 3: KUVISOPE KANSANKYNTTILÄNÄ Lue kolme päivän teemaan liittyvää tekstiä. a) Johanna Korhonen (HS 29.2.2012); Sivistyksen tunarit, b) Esko Valtaoja (Duodecim 2012); Riittääkö ruokaa kaikille? c) Mikko Hartikainen; Kulttuurisesti kestävä taidekasvatus (Kestävä kasvatus - kulttuuria etsimässä -e-kirja kulttuuriperintökasvatus.fi, 2013) Pohdi miten kuvataideopettaja voi toimia yhteiskunnallisena vaikuttajana? Kuvataideopettajan vastuu? Viherpiiperryksen vaarat? Millaisilla eväillä kuvataideopettaja on varustettu? Kirjoita manifesti/puhe/blogiteksti aiheeseen liittyen.

1.4.2014 ti klo 9.00-12.00                         Taiteellinen tutkiminen - metodit

Tapaamme: TaiKin pääovella                 Millaista on tutkimineen taiteen keinoin? Leiri Taiteellisena ympäristöntutkimusasemana.

                                                                                  Tehtävä 4: TAITEELLINEN METODI Lue artikkeli kirjasta Maan kuva: Timo Jokela; Ympäristötaiteesta ympäristökasvatukseen [Maan kuva - kirjoituksia taiteeseen perustuvasta ympäristökasvatuksesta, Toim. Meri-Helga Mantere, 1995] Keksi tai etsi harjoitus tai metodi, jolla ympäristöä voi tarkastella taiteellisella lähestymistavalla. Valmistaudu vetämään lyhyt harjoitus kurssilaisille. Voit myös esitellä ideoitasi miten metodi toimisi maastossa (kaupunki/luonto/jne).

                                                                                  [Kiinnostava voi myös olla: Veden jäljillä – kuvaamataidon opas vesitien kulkijoille, 1991]

8.4.2014 ti klo 9.00-12.00                         Ryhmätyöskentelyä / vierailu

                                                                                  Tehtävä 5: KONTAKTIHARJOITUS: Tutustu erilaisiin kontaktiharjoituksiin (lähetän esimerkkilistan), ja keksi pieni ulkona tapahtuvaan taidekasvatukseen sopiva sovellus, jonka voit vetää muulle ryhmälle. (Kesto max5min. jos sovelluksesi on pidempi, esittely riittää)

15.4.2014 ti klo 9.00-12.00                      Ryhmätyöskentelyä / vierailu

22.4.2014 ti klo 9.00-12.00                      Ei tapaamista!

6.5.2014 ti klo 9.00-12.00                         Ryhmätyöskentelyä / vierailu

21.5.2014 ke 15.00-20.00                         Tulevan leirin valmistelua Suomenlinnassa.

26.05.-30.05.14                                              LEIRI - intensiivinen 5vrk jossain oppilaiden valitsemassa paikassa työskennellen taiteen ja ympäristön parissa eri tavoin. Edellinen / seuraava viikonloppu varalla, jos leiripaikan kulkuyhteydet niin vaativat.

                                                                                  TAITEELLINEN TEHTÄVÄ: Leirillä oma taiteellinen tai pedagoginen projekti, voi toteuttaa yhdessä kurssikaverin kanssa

18-19.08.2014 ma-ti klo 11-15              Näyttelyn valmistelua

25.08.-29.8.14 AUKI milloin                     Näyttelyn ripustus viikolla 35

                                                                                  + Avajaiset sovittavana ajankohtana (vko36)

                                                                                  + Näyttelyn purku sovittavalla tavalla

Vierailu/vierailijaideoita:                          Keksikää, ehdottakaa aiheita, paikkoja, henkilöitä!

Hyväksytty kurssisuoritus edellyttää intensiivistä läsnäoloa, yhteisen leirin valmistamiseen sitoutumista, omaa taiteellispedagogista työskentelyä sekä Lokikirja / Blogikirja - päätämme pidetäänkö kurssilla yhteistä omia lokikirjoja vai yhteisesti koottavaa blogia.

Aino: Ulos luokkahuoneesta -kurssin loppupohdinta

Olen pohtinut leiriä ja sen tapahtumia sen jälkeen paljon. Uusia tuttavuuksia, erilaisia ihmisten välisiä dynamiikoita ja itseäni osana leiriä. Yleensä tunnelma on haikea, mutta iloinen. Olisin tahtonut tehdä niin paljon enemmän ja saada tallennettua asioita enemmän kuvin. Kirjoitin koko leirin ajalla päiväkirjaa, jossa pohdin paljon hyvin henkilökohtaisia elämäntilanteeseen liittyviä tuntemuksia, joten tallentaminen oli osaltani sellaista, josta muille ei välttämättä ole mitään iloa. Minulle se tietenkin palauttaa mieleen leirin tapahtumat kristallin kirkkaasti.

            Oma projektini sijoittui osaltaan hieman enemmän leirin jälkeiseen elämään, koska kasvien kuivaaminen vei aikansa ja ohjeiden tekeminen vaati aika paljon tietokoneella istuskelua, jota en todellakaan tahtonut tehdä leirillä. Olen tyytyväinen hieman naiiviin kasvistoon ja sen pikkumokiin (apila ja ketunleipä olivat vahingossa vaihtaneet varkain paikkaa).

            Ajattelen leirin taiteellista prosessia omalta kohdaltani vähän laajemmin, kun näyttelyssä pulpetilla nököttäneeseen kirjaan. Minulle leirillä tapahtui tärkeä muutos, joka olen päättänyt ottaa suureksi harppaukseksi omassa elämässä. Poikkeuksellinen yhteenkuuluvuuden tunne sai minut vapautumaan musiikillisessa hengessä enemmän kun koskaan vastaavanlaisessa tilanteessa aikaisemmin. Kaikki tietenkin huipentui minulle äärimmäisen tärkeäksi muodostuneeseen leirin avajaistapahtumaan, jossa sain laulaa aivan yksin niin monen tuntemattoman ja tutun ihmisen edessä. Se oli aseistariisuvin kokemukseni, jossa laitoin itseni likoon tavalla, jolla en ole ennen sitä tehnyt ja joka on minulle äärimmäisen henkilökohtaista. Nyt olen päättänyt, että rohkaistun. Leiri ja sen ihmiset antoivat minulle paljon rohkeutta, kiitos siitä.

            Jos nyt pääsisin samalle leirille uudestaan, tekisin pari aisiaa toisin. Tahtoisin ottaa enemmän selville muiden töistä silloin, kun ne parhaillaan tapahtuvat. Huomasin, että näyttelyssä osa töistä tuli minulle tavallaan yllätyksenä. Vaikka on luonnollista, että leirillä ihmisillä oli osittain jokeenkin hämäriä kuvia lopullisista taiteellisista lopputuloksistaan, minulla oli myös. Ja ehkä se oli osana leiriä yksi hienokin tekijä. Olen useasti pakottanut itseni johonkin taiteelliseen työskentelyyn aikataulujen ja deadlinien ahdistuksessa, eikä siitä ole tullut mitään. En usko, että olisi voinut tehdä kasvistoani mitenkään muuten, kun miten sen nyt tein.

            Lähinnä olisi ollut kiehtovaa osallistua tai oppia hieman joidenkin muiden taideteosten teksiikoista, kuten  mystisestä kamera obscurasta tai maalata siinä samassa auringonpaisteessa, joka osottaitui joidenkin ihojen kohtaloksi. Harmittaa myös, että taidekasvattajaonki ei tullut mukaan. Se olisi ollut hieno lisä näyttelyymme, jokseenkin ikävä kuljetella, toki.

             Olen miettinyt leiriä myös niiden parin kerran valossa, jolloin olen mennyt samaiselle mökille uudestaan, hieman eri kokoonpanoilla, ja kuinka hämmentävää on, ettei myöhemmät kerrat olisi varmasti tuntuneet samalta, jos leiriä ei olisi ollut. Ihmeellistä kuinka nopeaa itselleen tekee kodin paikasta, jossa on mukavaa. Itse olin juuri leirin aikaan hetkellisesti koditon, koska elämäntilanteeni oli radikaalisti muuttunut, joten irtiotto myös siitä oli mahtavaa, mutta toisaalta huomasin joidenkin ajatusten vievän tilaa päästäni koko viikon läpi.

            Ryhmän erilaiset taiteenalat olivat hauska lisä: valokuvaajia, maalareita, veistelijöitä, laulajia jne. Kokonaisuudessaan tuntuu, että ryhmä kiinnostuneita ihmisiä sai tongittua koko Ägnvikin ylös alas meren pohjasta korkealle mäntyjen oksiin. Samaan syssyyn liittyivät kaikki ötököistä toeemieläimiin, valoilmiöihin ja soundimaailmoihin. Kaikki tuntui vaivattomalta, koska ihmisillä oli niin paljon intoa. Ympäristö vapauttaa ajattelemaan asioita hieman vapaammin, ilman konventioita ja ajatuksia klassisesta taiteen tai ympäristön opetuksesta.

            Taiteesta on hyvä opettaa luonnossa. Tutnuu, ettei taiteen alan tarvi olla edes yhteydessä luontoon ympäristönä, vaan miksei ihmisen valokuvaamista voisi opetella metsässä. Se vapauttaa ajatuksen uusille mahdollisuuksille ja avaa ajatuksen ihmisen roolista eri tilanteessa. Luonnossa ei tarvitse pelkästään maalata maisemaa tai valokuvata luontokuvia. On toki luonnollista, että toistaa sitä, mitä ympärillä näkee.

            Yhteisöllisyys, joka tuollaisessa elinympäristössä nousee on uskomaton ilmiö, jota on mahtavaa seurata. Yllättävät ystävyydet ja piilevät taidot pulpahtelevat ihmisistä uudella tavalla, kun heidät heitetään keskenään tilaan, joka on niin avoin, kun voi olla, mutta pois lähteminen on käytännössä todella hankalaa. Miten kaikki aamupalan tekemisestä saunomiseen ja nukkumiseen muodostuvat sosiaalisiksi tilanteiksi, joissa jokainen täytyy ottaa huomioon ja kaikille täytyy antaa tilaa. Faktaa kuitenkin on, että samassa mökissä huomiota ja tilaa on vaatimassa yli kymmenen taiteilijasielua ja persoonaa. Kaikki ovat siellä hyvällä mielellä ja tekemässä töitä omillaan, mutta myös yhteisen tavoitteen eteen.

            Olin hyvin hämilläni heti leiriltä tultuani. En ollut varma, olinko oikeastaan suorittanut mitään tehtävää mökillä tai kurssilla, ja mitä ihmettä minun nyt pitäisi ajatella.  Onko kasvisto jotain, joka riittää työksi leiriltä? Eihän kirjallinen kuivia kukkia ja lehtiä kuvaa ollenkaan tuntietani kurssilta, kuuluuko niin edes olla? Koko kirjan tekeminen alkoi vaikuttaa kummalliselta projektilta, josta en ollut varma vasta, kun näyttelypäivänä. Oli hauskaa huomata, miten jokaisen leiriläisen työ istui paikalleen arvoisellaan tavalla myös sisällöllisessä mielessä. Töitä oli laidasta laitaan hyvin vapaamuotoisista taiteellisista projekteista informatiivisempiin. Mökkielämä näkyi jokaisessa omalla tavallaan.

            Pedagogisesti leirielämä on hieno ympäristö imeä itseensä vaikutteita huomaamatta. Taiteen keinoin voi lähestyä luontoaiheita vaivattomasti. Oikeiden tapojen keksiminen hyvään lähestymiseen ekologisuuteen on jokseenkin hankala pala. En edes usko, että ekologisuutta sinällään kannattaa ottaa lähtökohdaksi, jos ajattelee luonnossa seikkailemista oppilaiden kanssa. Kaikki syyllistävä ja hankalasti käsiteltävä puhe luonnon jatkuvasti heikkenevästä tilasta saa aikaan vaan voimatonta ahdistuneisuutta ja luovuttaminen tuntuu väistämättömältä. Luulen, että pyyteetön rakkaus luontoa ja ympäristöä kohtaan siellä olemalla ja sitä tutkimalla on hedelmällisempi lähtökohta kaikkiin suojelullisiin tavoitteisiin. Taiteen keinoin voi lujittaa ajatusmaailmaansa vaivattomasti, koska työ on monesti vaatii hyvin fyysisen otteen paikkaan ja tilanteeseen.

            Kokonaisuudessaan olen ilonen ja huojentunut, että kaikki meni niin hyvin pienistä alkuvaikeuksista ja informaatiokatkoksista huolimatta. Ruokaa, kelivaiheluita, kaloja, toteemieläimiä, aamuisia alustuksia, taideprojekteja ja yhdessäolemisen iloa riitti kaikille ja pitkäksi aikaa. Kiitos kaikille, olen iloinen, että sain olla tällä leirillä mukana.

-Aino Halonen

Aino: Kirje opettajalleni Rauli Körkölle

"Kirje opettajalleni Rauli Körkölle

Kiitos siitä, että jaksoit minua siinä hetkessä, kun minä en jaksanut. Se oli ehkä elämäni yksi raskaimpia vuosiani ja olin todella loppuun palanut henkisesti ja fyysisesti. Kävin yhtä aikaa koulua ja yötöissä, ja se varmasti näkyi toiminnassani. Sinä vittuilit, mutta teit sen niin, että minulle tuli hyvä mieli. Kerroit, mikä töissä on väärin rehellisesti, etkä koskaan viljellyt katteettomia kehuja. Minulle sanoit joskus, että "tuo voisi olla huonomminkin" ja tiesin, että olin tehnyt sinuun vaikutuksen. Työni oli käsittämättömän hyvä. Minä luotin sinuun enemmän kun muihin, koska olit aina rehellinen. Silloinkin, kun sinä et tahtonut olla paikalla, tai keitetty kahvi loppui nenäsi edestä ja kirosit avoimesti. Opetit minulle useita asioita, joista olen ylpeä. Olen hyvä hitsaaja ja osaan käyttää rälläkkää. Kaksi asiaa muistan, joita painotit erityisesti: älä rälläköi päin, äläkä muuta Helsinkiin. En ole koskaan rälläköinyt päin.

Kiitos, Rauli. "

Aino: Taiteellinen metodi

Minun tehtävää ei ehkä koskaan tehty? Muistankohan vaan väärin? Se oli sellainen, että jossakin luonnon helmassa etsii jonkin luonnonmuodostuman, joka omasta mielestä tuntuu taideteokselta ja sitten kertoo siitä. Eli vaikka jos joku kiviröykkiö tai kaarnapala tai kuollut lintu olisi niin hieno, että sen voisi vaikka viedä galleriaan (ympäristön muutos saattaisi olla erottavana tekijänä. Onko silloin taidetta, jos on galleriassa, eikä luonnossa...). Pieni teosteksti luonnon keskiellä voisi olla hauska!

Aino: Kontaktiharjoitus

Muuntuva veistos: Kaikki seisovat ympyrässä keskellä reilusti tilaa

Yksi aloittaa menemällä keskelle: "Minä olen hirvi" ja asettuu piirin keskelle näyttelemään hirveä

Joka keksii seuraavaksi jonkun hauskan saa mennä jatkamaan veistosta "Minä olen METSÄSTÄJÄ!" ja asettuu piiriin näyttelemään metsästäjää osoittaen aseellaan hirveä. Kaikki siis tapahtuu liikkeettömästi, tässä leikitään patsaita.

Ja kolmas "minä olen hirvikaveri joka olikin kyykkykakalla tässä välissä" ja asettuu hirven ja metsästäjän väliin kökkimään.

Sitten veistos on valmis ja ensimmäinen veistoksen osa, tässä tilanteessa hirvi saa päättää, kuka seuraajista oli hauksin. Hän jää sitten paikoilleen ja leikki jatkuu aina kolmen jaksoissa näin edelleen.

Aino: Kontaktissa luontoon kallion yksiössä

Leirin luonnostelua - Salla

Tehtävä 1.

Itse haluaisin kyllä viedä oman luokkani tai kurssini ulos luokkahuoneesta, - erityisesti tämän kurssin kokemusten jälkeen. Tietenkin mahdollinen taideleiri riippuisi aika paljon siitä, keitä ja minkä ikäisiä oppilaita opettaa. Itse haluaisin opettaa tulevaisuudessa kuvataidetta yläkoulussa ja lukiossa. Tavallisten luokkaryhmien kanssa taideleiri voi olla aika haastavaa järjestää, opetussuunnitelmien, ajan ja taloudellisten resurssien puitteissa. Olisi silti hienoa järjestää jonkinlainen leirikoulu, jonne tulisi mukaan muita opettajia tai oppilaiden huoltajia ohjaajiksi. Leirikoulun voisi toteuttaa luokkaretkenä, tai sitten esimerkiksi jollain valinnaisella kuvataidekurssilla.

Itse voisin viedä luokkani Kallioniemen leirikeskukseen. Olen ollut neljänä kesänä töissä Kallioniemessä, ja minulle on jäänyt sieltä todella rakkaita muistoja leirielämästä. Leirikeskus on Laukaassa, Jyväskylän lähellä, eli aika kaukana, mutta toisaalta luokan leiristä voisi tulla sitäkin jännittävämpi seikkailu. Kallioniemi on Adventtikirkon omistama leirikeskus, joka on kesäisin käytössä, mutta paikkaa voi vuokrata ympärivuotisesti. Leirin voisi siis pitää vaikka loppukeväästä, tai alkusyksystä, kun ei ole vielä liian kylmää. Kallioniemi on upea, luonnonläheinen paikka keskellä metsää, järven rannalla. Leiritilalla on rantasauna, keittiötilat ja paljon pieniä mökkejä, joissa leiriläiset yleensä majailevat. Leiriltä löytyy useita kokoontumispaikkoja sekä sisältä, että ulkoa. Paikat ovat tarpeeksi tilavia luokan kokoisille ryhmille, mutteivät kuitenkaan liian suuria tai kolkkoja; ne huokuvat kotoisaa lämpöä ja mökkitunnelmaa.

Oman luokkani leirillä haluaisin ammentaa paljon tämän kurssin leiristämme. Oli hyvä asia, että leiriä suunniteltiin ajan kanssa, että virittäydyimme leirin tunnelmaan ja pohdimme tulevan viikon teemoja jo ennen leirin alkua. Leiripäiville voisi nimetä jotkin teemat, ja oppilaiden tulisi järjestää tai ohjata yhteisiä tehtäviä tai aktiviteetteja eri päiville teemaan liittyen. Päivällä olisi hyvä olla omaa aikaa taiteelliselle työskentelylle, ehkä joka päivälle voisi olla jokin tehtävänanto taiteen tekemisessä. Sitten olisi yhteisiä tapaamisia, jotka rytmittävät päivää.

Pidettäisiin yhteiset aamunavaukset, joissa johdatettaisiin päivän teemoihin ja tunnelmiin oppilaiden vetämillä harjoituksilla. Yhteisillä aterioilla; aamiaisella, lounaalla, päivällisellä olisi vuorot, ketkä valmistavat ruuan, tai auttavat sen järjestelyissä. Iltanuotiolla voitaisiin laulaa, leikkiä, pelata ja kertoa tarinoita päivän päätteeksi, sekä ehkä napsia jotain iltapalaa. Päivän päätteeksi peseydyttäisiin ja rentouduttaisiin yhteisellä uinnilla ja saunomisella. 

Muutenkin olisi hienoa taidetyöskentelyn lisäksi viettää aikaa yhdessä ja puuhata kaikenlaista mukavaa, kuten samoilla metsässä, kalastaa tai veistää puupölkkyjä. Luonnossa eläminen, käsillä tekeminen ja yhteisöllinen leirikokemus ovat varmasti oppilaille arvokkaita ja ikimuistoisia kokemuksia, joissa saa elää tässä hetkessä ja tuntea kaikilla aisteilla todellisessa maailmassa.

Markon loppupohdinnat

Joudun heti aluksi toteamaan etten leirillä saanut aikaan juuri mitään mitä tulee taiteelliseen työskentelyyni. Omaa tekemistäni sabotoi niin moni seikka että niiden listaaminen täyttäisi tämän tekstin. Myönnän hämmentyneeni tajutessani tämän seikan, sillä olin kuvitellut inspiroituvani leirin ympäristöstä ja kanssamatkaajieni työskentelystä, sekä suunnitelmani teokseni suhteen olivat lähes valmiita toteutettaviksi.

Tätä asiaa pohdiskelin yksin oleillessani Somerniemen mökillä, yhä enemmän hämilläni siitä, että suuret suunnitelmani performatiivisesta kokko-teoksesta olivat kariutuneet. Nyt olen ymmärtänyt että inspiraatio leiristä iski jälkikäteen. Tarvitsin tilaa ja etäisyyttä leiriin ymmärtääkseni kaiken sen mitä käteeni oli jäänyt. Se, että sain seurata sivusta, tarkastella ja vain olla samassa tilassa jossa muut niin ahkerasti työstivät taiteellista osuuttaan, oli inspiraation lähde, mutta jo edellä mainitsemalla viiveellä.

En siis voi vähätellä leirin ja leiriläisten osuutta omassa työssäni. Kokko-installaatiossa yhdistyy vahvoja muistikuvia suoraan leiriltä, aina siitä hetkestä kun illalla pohdittiin yhteistuumin kalevalan symboliikkaa ja tarinankulkua siihen, kun istuimme veden äärellä nuotio roihuten. Kokko on ikään kuin tribuutti kaikelle tälle, eräänlainen rituaali jonka tausta-aatteena oli sen saman mystisen ja kauniin hengen herättäminen joka minuun oli jäänyt leiriltä.

Itse työn syntyminen vaati etäisyyden lisäksi myös aikaa ja riisutun miljöön, ilman mitään joka olisi voinut siirtää huomioni pois installaation rakentamisesta. Työn muodon, materiaalin ja työskentelymetodin johdosta koen myös asettaneeni itseni eräänlaisen ite-taiteilijan asemaan (vaikkakin kuvataiteellinen koulutukseni käsittääkseni erottaa minut ite-taiteilijuuden varsinaisesta ytimestä), joka on ehdottomasti avannut silmiäni kyseisen ilmiön potentiaaliin ja siihen mahtavaan inspiraatioon mitä kiireen puute ja erakkomainen elämäntyyli voi tuoda mukanaan.

Kiireestä sekä ajasta puhuessa täytyy myös pohtia kurssin rakennetta, sillä omassa rakenteettomuudessaan sen aikataulu oli selkeä. Rakenteettomuudella tarkoitan sitä, että kurssin alussa ei ollut ollenkaan varmaa minkälaiseksi ja näköiseksi kurssi muotoutuisi. Selkeällä aikataululla taas tarkoitan sitä, että kyseessä ei ollut ensimmäinen kerta kun kurssia oli vedetty. Meillä oli tietyt raamit, tietty aikataulu ja lukujärjestykseen kirjatut työskentelytunnit. Kurssi oli siis samaan aikaan vapaa ja jo valmiiksi lukittu. Kurssirakenne tuntui toimivan hyvin mitä tulee ympäristön ja taiteen tarkasteluun, josta varmasti jokaisella oli jo jonkinlainen käsitys ja kokemus. Ryhmän omien intressien tutkiminen merkityksellisti kurssia ja täten teki siitä henkilökohtaisemman.

Juuri oikeastaan ryhmä nousi itselleni kurssin aika mielenkiintoisimmaksi tutkimuskohteeksi. Koen, että leiri ja sitä edeltävät tunnit olivat tärkeitä juuri sosiaalisen vuorovaikutuksen tutkimisen kannalta. Uudet tuttavuudet sekä erilaisten temperamenttien kohtaaminen oli paitsi pedagogille aina tärkeä kokemus niin myös kurssin muodostumisen kulmakivi. Kurssin annettiin syntyä juuri ryhmän näköiseksi. Mikäli koulubyrokratia antaisi tilaa enemmän, tämän kaltainen kurssikokemus voisi olla suunnattoman arvokas jo hyvin varhaisella iällä. Nyt sitä vastaan sotii se jäykkyys ja yleinen mielikuva koulusta sekä oppimisesta (opettaja-oppilas asetelma sekä minuutintarkat tuntisuunnitelmat näin esimerkkeinä).

Asiatietoa kurssin aiheesta (luonto, ympäristötaide yms.) koen saaneeni paitsi Marilta, myös kurssitovereiltani. Erilaiset tavat tutkia ja hahmottaa ympäristöä ovat jääneet tehokkaasti mieleeni ja tahdon hyväksikäyttää omassa opettajantyössäni joitakin muilta kurssilaisilta opittuja tehtäviä tai ajatuksia. Se, tutkitaanko taidetta ympäristön avulla vai ympäristöä taiteen keinoin on mielestäni taas toisarvoinen seikka. Koen sen olevan suuri rikkaus että näitä kahta aihealuetta voidaan tutkia toistensa keinoin ja että ne voidaan asettaa vieretysten ja jopa vastakkain niin helposti. Olen varsinkin kiinnostunut siitä, kuinka tuoda taiteen avulla näkyväksi ympäristön omia, normaalisti näkymättömiä liikkeitä ja elementtejä.

Monet kurssin aikana esille tulleista tutkimustavoista (tai taiteellisista metodeista) ovat juuri sen kaltaisia joita on helppo lähestyä opettajana kiinnostavien tehtävien-, tai oikeammin kokemusten kautta. Kokemusten avulla sekä luontoa että taidetta on helppo tuoda lähemmäs ja näin antaa sille arvoa.

Kokemuksellisuus nosti kurssin merkittävimmäksi osaksi opintojani. Koulumaailmassa vain harvoin astutaan ulos luokkahuoneesta tarkoituksena oppia, ymmärtää ja tutkia yhteisvoimin. Vahvuus piilee juuri kurssin erikoisuudessa, niin rakenteellisessa kuin ympäristöllisessä. Tämän kaltaisen kurssin potentiaalia ei tulisi vähätellä kurssilaisten (joiden harteilla kyseinen potentiaali itseasiassa pääasiallisesti lepää) eikä kouluinstituution toimesta.

Ötököitä tutkimassa

Ota mukaasi luonnoskirja, piirustusvälineet ja kamera ja lähde luontoon samoilemaan. Ötököiden esiintymisen kannalta kannattaa valita paikka, missä olettaisi ötököiden viihtyvän. Tässä kohtaa voi vaikkapa samaistua ötökän asemaan. Missä minä viihtyisin, jos olisin ötökkä? Myös ötökkäkirjaa apunaan käyttäen voi selvittää, mitkä ovat ötököille mieluisia asuinympäristöjä.

Sopivan paikan löydyttyä, terästä aistisi. Ötököitä ei välttämättä huomaa heti, mutta kun kyykistyt ja tutkit lähemmin ympäröivää luontoa, saatat huomata, että kasvillisuus on täynnä elämää! Nyt on aika kaivaa esiin luonnoslehtiö tai kamera. Tutki ötökkää joka puolelta. Ota kuvia ja tee luonnoksia. Mitä tarkemmin katsot, sitä mielenkiintoisempia yksityiskohtia ötököistä alkaa löytyä.

Voilá!

Luonnosten ja kuvien pohjalta toteutetaan kolvaus. Piirustuskolveja saa vaikkapa Clas Ohlsonilta hintaan 19,90 ja ne ovat ihan hyviä. Tässä kohtaa voi myös käyttää luovuutta ja kuumentaa erilaisia metallisia tikkuja tai teriä ja käyttää niitä puun polttamiseen. Kolvauksen voi tehdä mille tahansa pohjalle. Jos kaipaa tasaista alustaa, lauta tai vaneri sopii oikein hyvin. Ötökkäretken aikana voi myös koittaa löytää mielenkiintoisia puun kappaleita. Myös keppiin, josta on irroitettu kaarna, on hyvä kolvata!

Heinin ajatuksia leirin päätyttyä

Ulos luokkahuoneesta –leirin järjestäminen mökillämme oli minulle todella tärkeä juttu. Olen viettänyt siellä kaikki lapsuuteni kesät, mutta viime vuosina olen jokseenkin etääntynyt paikasta. Meneminen sinne porukalla ja uusien ihanien muistojen luominen vahvisti todella suhdettani Ängvikiin. Leirimme sai taas mökin tuntumaan hieman enemmän omalta paikaltani, kiitos siitä teille kaikille!

 

Lurun ja Teslan yllättävä kohtaaminen

Ängvikissä oleminen nosti tottakai minulle vahvasti mieleen lapsuusmuistojani, jotka olivatkin jatkuvasti läsnä työskentelyssäni. Sontiaiset muistuttavat minua lapsuuteni kesistä, jolloin nautin mökkimme metsissä  samoilusta ja olin erityisen kiinnostunut sontiaisista ja niiden kauniin kiiltävästä kitiinikuoresta. Opinpa sontiaisista myös jotakin uutta – ne pitävät sirkuttavaa ääntä, kun sellaisen ottaa käteen!

Ensimmäisenä iltana taivas oli vielä kirkas

Taiteelliset ympäristöntutkimismetodit olivat erityisen kiinnostavia minulle hyvin tutussa mökkiympäristössä. Oli mielenkiintoista lähestyä tuttua ympäristöä täysin uudella tavalla. Esimerkiksi karttatehtävän kautta samoilu metsässä pani kiinnittämään huomiota maamerkkeihin, joita ei ole ennen pannut merkille. Myös oma taiteellinen projektini sai minut tutkimaan ympäristöä laajalti, kun metsästin sontiaisia ja mielenkiintoisia puunpaloja kolvauksiani varten. Itselleni erityisen mielekäs ympäristön tarkastelutapa on erilaisten asioiden etsiskely luonnosta. Tänä kesänä innostuin etsimään erilaisia muitakin ötököitä sontiaisten lisäksi ja se johdatti minut mielenkiintoiseen makromaailmaan! Sitä yllättyy, mitä kaikkea luonnosta voi löytää, kun sitä pysähtyy tarkastelemaan.

Oma projektini leirillä oli kolvata sontiaisia luonnosta löytämilleni mielenkiintoisille puupinnoille. En halunnut tuoda mukanani mitään välineitä, joten olin täysin sen armoilla, millaista materiaalia tulen mökiltä löytämään. Projektini kehittyi siis leirin kuluessa. Kylmän sään vuoksi leiriläiset pakkaantuivat suurimmaksi osaksi sisätiloihin, joten sain toteuttaa projektiani aika rauhassa. Se sopi minulle, sillä nautin työskennellessäni usein yksinäisyydestä. Tälle yksin työskentelylle taas mukavaa vastapainoa olivat yhteiset harjoitukset ja muu yhdessä oleminen. Kaiken kaikkiaan leiriolosuhteet tukivat hyvin taiteilijuuttani.

Sontiaisten kolvaus meneillään

Luonnollisesti Ängvikissä minulle lankesi jonkinlainen emännän rooli, koska olihan kyseessä isäni mökki. En pannut sitä lainkaan pahakseni ja koin välillä olevani siinä vähän niin kuin opettajan roolissa. Kaiken kaikkiaan leiri sujui kuitenkin vaivattomasti, eikä minun tarvinnut stressata emännöimistä. Kiitos siis kaikille upeasta leiristä ja kaikista niistä hyvistä muistoista, joita voin nyt muistella aina, kun käyn mökillämme Ängvikissä!

P.S. Uskalsin myös toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni kiitos Veeran ja Miljan. Vierailin nimittäin viime kesänä ensimmäistä kertaa Päkki Pubissa, teidän siellä käynnistänne rohkaistuneena!