"Kirje opettajalleni Rauli Körkölle
Kiitos siitä, että jaksoit minua siinä hetkessä, kun minä en
jaksanut. Se oli ehkä elämäni yksi raskaimpia vuosiani ja olin todella
loppuun palanut henkisesti ja fyysisesti. Kävin yhtä aikaa koulua ja
yötöissä, ja se varmasti näkyi toiminnassani. Sinä
vittuilit, mutta teit sen niin, että minulle tuli hyvä mieli. Kerroit,
mikä töissä on väärin rehellisesti, etkä koskaan viljellyt katteettomia
kehuja. Minulle sanoit joskus, että "tuo voisi olla huonomminkin" ja
tiesin, että olin tehnyt sinuun vaikutuksen.
Työni oli käsittämättömän hyvä. Minä luotin sinuun enemmän kun muihin,
koska olit aina rehellinen. Silloinkin, kun sinä et tahtonut olla
paikalla, tai keitetty kahvi loppui nenäsi edestä ja kirosit avoimesti.
Opetit minulle useita asioita, joista olen ylpeä.
Olen hyvä hitsaaja ja osaan käyttää rälläkkää. Kaksi asiaa muistan,
joita painotit erityisesti: älä rälläköi päin, äläkä muuta Helsinkiin.
En ole koskaan rälläköinyt päin.
Kiitos, Rauli. "
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti