Heinin ajatuksia leirin päätyttyä

Ulos luokkahuoneesta –leirin järjestäminen mökillämme oli minulle todella tärkeä juttu. Olen viettänyt siellä kaikki lapsuuteni kesät, mutta viime vuosina olen jokseenkin etääntynyt paikasta. Meneminen sinne porukalla ja uusien ihanien muistojen luominen vahvisti todella suhdettani Ängvikiin. Leirimme sai taas mökin tuntumaan hieman enemmän omalta paikaltani, kiitos siitä teille kaikille!

 

Lurun ja Teslan yllättävä kohtaaminen

Ängvikissä oleminen nosti tottakai minulle vahvasti mieleen lapsuusmuistojani, jotka olivatkin jatkuvasti läsnä työskentelyssäni. Sontiaiset muistuttavat minua lapsuuteni kesistä, jolloin nautin mökkimme metsissä  samoilusta ja olin erityisen kiinnostunut sontiaisista ja niiden kauniin kiiltävästä kitiinikuoresta. Opinpa sontiaisista myös jotakin uutta – ne pitävät sirkuttavaa ääntä, kun sellaisen ottaa käteen!

Ensimmäisenä iltana taivas oli vielä kirkas

Taiteelliset ympäristöntutkimismetodit olivat erityisen kiinnostavia minulle hyvin tutussa mökkiympäristössä. Oli mielenkiintoista lähestyä tuttua ympäristöä täysin uudella tavalla. Esimerkiksi karttatehtävän kautta samoilu metsässä pani kiinnittämään huomiota maamerkkeihin, joita ei ole ennen pannut merkille. Myös oma taiteellinen projektini sai minut tutkimaan ympäristöä laajalti, kun metsästin sontiaisia ja mielenkiintoisia puunpaloja kolvauksiani varten. Itselleni erityisen mielekäs ympäristön tarkastelutapa on erilaisten asioiden etsiskely luonnosta. Tänä kesänä innostuin etsimään erilaisia muitakin ötököitä sontiaisten lisäksi ja se johdatti minut mielenkiintoiseen makromaailmaan! Sitä yllättyy, mitä kaikkea luonnosta voi löytää, kun sitä pysähtyy tarkastelemaan.

Oma projektini leirillä oli kolvata sontiaisia luonnosta löytämilleni mielenkiintoisille puupinnoille. En halunnut tuoda mukanani mitään välineitä, joten olin täysin sen armoilla, millaista materiaalia tulen mökiltä löytämään. Projektini kehittyi siis leirin kuluessa. Kylmän sään vuoksi leiriläiset pakkaantuivat suurimmaksi osaksi sisätiloihin, joten sain toteuttaa projektiani aika rauhassa. Se sopi minulle, sillä nautin työskennellessäni usein yksinäisyydestä. Tälle yksin työskentelylle taas mukavaa vastapainoa olivat yhteiset harjoitukset ja muu yhdessä oleminen. Kaiken kaikkiaan leiriolosuhteet tukivat hyvin taiteilijuuttani.

Sontiaisten kolvaus meneillään

Luonnollisesti Ängvikissä minulle lankesi jonkinlainen emännän rooli, koska olihan kyseessä isäni mökki. En pannut sitä lainkaan pahakseni ja koin välillä olevani siinä vähän niin kuin opettajan roolissa. Kaiken kaikkiaan leiri sujui kuitenkin vaivattomasti, eikä minun tarvinnut stressata emännöimistä. Kiitos siis kaikille upeasta leiristä ja kaikista niistä hyvistä muistoista, joita voin nyt muistella aina, kun käyn mökillämme Ängvikissä!

P.S. Uskalsin myös toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni kiitos Veeran ja Miljan. Vierailin nimittäin viime kesänä ensimmäistä kertaa Päkki Pubissa, teidän siellä käynnistänne rohkaistuneena!