Pohdintoja leirin päätyttyä - Salla

Lopputehtävä

Ulos luokkahuoneesta-leiriä oli odotettu kauan ja hartaasti. Sitä oli valmisteltu pitkään ja suunniteltu hyvin, - ja silti viikko meni todella nopeasti. Niinhän se on aina, jokaisen päivän täytyy laskea, mutta muistot jäävät. Erään sanonnan mukaan elämä ei koostu asioista, jotka ovat tapahtuneet, vaan hetkistä jotka muistaa. Mennyt leiri on varmasti täynnä sellaisia hetkiä, jotka ovat meille kaikille muistamisen arvoisia.

Olimme menneen kevään aikana pohtineet paljon leirin teemoja, mikä oli valmistanut henkisesti taiteellista työskentelyä varten. Pohjustus erilaisiin aiheisiin oli herättänyt ajatuksia jo ennen leiriä ja viritti mieltä olemaan avoin sille, mitä leirin mökkimaisema toisi mukanaan. Olennaista oli myös että ryhmämme jäsenet tutustuivat toisiinsa jo ennen leiriä. Oli turvallista mennä leirille ihmisten kanssa, jotka tunsi tai tiesi jollain tavalla. Leirin olosuhteet muodostuivat sen suunnittelusta, ryhmästä, paikasta ja ajasta.

Itse koin leirin hyvin innoittavaksi oppimisympäristöksi. Heinin mökkiä ympäröivät kauniit meri-, ja metsämaisemat antoivat mahdollisuuden kulkea ympäriinsä, ottaa aikaa itselle kun siltä tuntui ja kuunnella omia ajatuksiaan. Olen aina kokenut rauhoittuvani luonnon äärellä, ja siksi pidän luontoa itselleni ihanteellisena paikkana työskennellä. On niin paljon tutkittavaa; luonto tarjoaa lukemattomia idean siemeniä ja inspiraation lähteitä.

    Toisaalta luonnossa unohtaa helposti ajan kulun, ja silloin saattaa olla vaikeaa saada aikaiseksi toteuttaa projekteja. Mökkeillessä oleminen voi kääntyä helposti retkeilyksi ja pöpelikössä fiilistelyksi. Silti tiedostan senkin, että luovaa työtä ei voi tehdä ilman innoitusta. Uskon että leirielämä toi mukanaan kokemusmaailmaa josta ammentaa taiteelliselle työskentelylle.

    Ulkona maalaaminen oli aivan ihanaa, kun aurinko paistoi ja oli kesäisen lämmintä. Oli helppo päästä virtaus-tilaan luovassa työskentelyssä, kun sai nauttia luonnossa olemisesta. Sateisina päivinä ei ulkona työskentely omalta osaltani oikein onnistunut. Hyytävä kylmyys vaikutti lamaannuttavalla tavalla työskentelyyni. Toisaalta hämyinen tunnelma loi omaa hohtoaan taiteelliselle tekemiselle.

Koin myös leirin ryhmän hyvin tärkeäksi osaksi työskentelyäni. Leirin tunnelma oli koko ryhmämme yhdessä aikaansaama, ja viikon kokonaisuus väritti omaa taideprojektiani. Minua innosti niin monen eri tavoin lahjakkaiden kurssitoverieni läsnäolo. Oli kiinnostavaa nähdä heidän taideprojektiensa vaiheita, ja nähdä uusien ideoiden ja näkökulmien toteutuvan. Ryhmäläistemme työskentelyn eteneminen sai haluamaan toteuttaa oman taidetyön hyvin.

Jokainen kurssilainen käytti henkilökohtaista taidemenetelmäänsä ympäristön tarkkailuun. Itse olin ottanut leirille mukaan öljy-, ja vesivärit, ja lähdin leirillä liikkeelle siitä, että haluan maalata ulkona. Oma taideprojektini muotoutui pohtiessani luontosuhdettani. Luonto on ollut aina sydäntäni lähellä, ja ajatellessa sen merkityksiä, tein töitä, jotka kuvaavat niitä symbolisesti. Kaikki tekemäni maalaukset perustuivat johonkin mitä näin tai koin leirin aikana, vaikka teinkin niitä myös myöhemmin kesän aikana. 

Lisäksi kurssilaiset vetivät vuorollansa jonkin taiteellisen kontaktiharjoituksen, jolla tarkasteltiin luontoa eri tavoin kunkin leiripäivän teeman mukaisesti. Yhteiset harjoitukset ja eri metodien kokeilut toimivat mielestäni paitsi ympäristön tarkastelun välineenä, myös ryhmän vuorovaikutusta vahvistavalla tavalla. Asioiden tekeminen yhdessä toi yhteenkuuluvuuden ja yhteisöllisyyden tunteita.

Minulle jäi mieleen oman taideprojektini lisäksi monia taiteella tutkimisen tapoja, joita muut ryhmäläiset käyttivät. Voisin hyvin ajatella käyttäväni pedagogisesti näitä taiteella tutkimisen tapoja, tai niitä jotenkin varioiden. Kurssilaisten omista henkilökohtaisista taideprojekteista minulle jäi mieleen Veeran mökki look-henkilökuvat ja Elinan akvarellityöt, jotka toteutettiin luonnossa. Ainon prässättyjen kasvien kokoaminen perinteiseksi kirjaksi oli viehättävä idea. Nooran kaikille vapaaehtoiseksi jätetty tehtävä, jossa piti tehdä jokin oma koru tai hattu luonnon materiaaleista, oli myös ihana.

Toisten vetämistä kontaktiharjoituksista muistan erityisesti aistikävelyn. Siinä tutkittiin ympäristöä niin että silmät oli sidottu, ja pari johdatti sokeaa jonkin omasta mielestään kiinnostavan aistireitin. Myös vapaan assosiaation avulla runoilu oli antoisaa. Ryhmäläisten luonnon tunnelmissa muodostetuista sattumanvaraisista säkeistä tuli hieno ja hauska kokonaisuus. Oman kartan piirtäminen mökkiympäristöstä oli myös mukava. Oli kiinnostavaa seurata jonkun toisen tekemää karttaa ja kartoittaa sen avulla ympäröivää aluetta. Lisäksi oli hauskaa tehdä itse soittimet jostain löydetyistä materiaaleista ja toteuttaa pienoinen luonnonsoitinorkesterin konsertti.

Minusta leirin aikana tehdyt taideprojektit ja kontaktiharjoitukset olivat hyviä esimerkkejä siitä, miten taide voi toimia leiriolosuhteissa tutkimustapojen tukena. Taide liittyy niin moneen aihealueeseen, että se kulkee luontevasti käsi kädessä usean tieteenalan kanssa. Leirin harjoituksista ja yhdessä tehdyistä asioista löytyi tutkimustapoja, jotka tukevat mielestäni esimerkiksi biologiaa, fysiikkaa, filosofiaa, musiikkia, käsityötä, puutyötä, ilmaisutaitoa, äidinkieltä ja kotitaloutta. Itse koin leirillä, että kaikki liittyy kaikkeen, ja taiteen toteuttaminen voi parhaillaan olla hauskaa ja käytännönläheistä käsillä tekemistä, mutta silti syvällistä pohdiskelua, ja korkealentoista älyllistä ajatustyötä.

Taiteilijana koen olevani todella keskeneräinen. Haaveilen siitä, että voin jonain päivänä tehdä omaa luovaa työtä taideopettajana olemisen lisäksi. Koen tällä hetkellä etsiväni omaa tyyliäni, ja sitä mitä tahdon taiteen keinoilla tehdä. Opiskellessa on hienoa saada kokeilla erilaisia tekniikoita ja asioita, joita ei ole tehnyt koskaan ennen. Toisaalta joskus kaipaa sitäkin, että saa toteuttaa omia ideoitaan, eikä ole aina sidottu annettaviin tehtäviin. Kurssin puitteissa oli ihanaa saada toteuttaa omaehtoisesti taideprojektin, johon oli aika lailla vapaat kädet.

    Oli hienoa saada lähteä työskentelemään ilman valmiita suunnitelmia, mikä on minulle melko epätyypillistä. Sen tiesin että haluan maalata ulkona, mutta muita strategioita minulla ei ollut. Leirille mennessä halusin olla avoimin mielin ja ottaa vastaan vaikutteita, joita mökillä olo toisi mukanaan. Luonnossa näkemäni asiat toivat mieleeni merkityksiä, mitä luonto minussa herättää. Niin päädyin tekemään symbolisia kuvia, joissa pohdin omaa luontosuhdettani. Nautin siitä kokemuksesta, että sai työskennellä itselle mieluisalla tekniikalla. Sain toteuttaa taideprojektin jossa suunnittelemattomuudesta syntyi itselle merkityksellinen kokonaisuus. 

En oikein osaa ajatella itseäni erityisemmin minään akateemisena tutkijana. Jos olen tutkija, olen ehkä enemmänkin yksilö, joka haluaa havainnoida ympäröivää maailmaa ja oppia siitä enemmän. Siinä suhteessa koin, että sain leirin aikana pitkästä aikaan tutkiskella metsän yksityiskohtia, ja oivaltaa monia asioita luonnosta omien havaintojen perusteella. Olen ihminen, jota kiehtoo ihminen, ja, leirillä olin sosiaalisten suhteiden tarkkailija, kuten usein elämässäkin. Oli kiinnostavaa tarkastella ryhmää, nähdä yhteishengen kasvavan ja olla osa sitä.

Koin opettajan roolini leirillä melko luontevaksi. Minulle ei tuottanut ongelmia vetää ryhmälle kontaktiharjoitusta, ja siinä mielessä luulen että opettajuus on muotoutumassa osaksi identiteettiäni. Olen elämäni aikana esiintynyt paljon ja pystyn puhumaan suhteellisen sujuvasti ihmisten edessä. Toisaalta koin olevani osa ryhmää, enkä siinä mielessä oikein osannut ajatella olevani opettaja. Olin ehkä enemmänkin kanssamatkustaja, kuten opettajan on ehkä tarkoitus ollakin. Minusta hyvä opettaja ei asetu liikaa oppilaiden yläpuolelle, vaan osaa myös tarvittaessa olla oppilaan tasolla ja samaistua heidän tunteisiinsa. Uskon, että opettaja joka antaa itsestään, on helpommin lähestyttävissä, ja myös oppilaat tahtovat silloin antaa itsestään. Jos voin olla opettaja, joka on myös ystävä, voivat opetustilanteet olla hyvinkin antoisia ja hauskoja hetkiä.

Luulen, että minulle läheisin lähestymistapa on opettaa ympäristöstä taiteen ja yhteisöllisyyden avulla. Mielestäni jokaisen on tärkeää oppia taiteesta sen takia, että se on yksi tapa kuvata maailmaa. Taide ei siis mikään itseisarvo, vaan se on lähestymistapa, jolla havainnoida, ymmärtää ja käsitellä tätä todellisuutta.