Suomenlinnan kerta nopsaan kokoon kasattuna jee

SUOMENLINNA 21.5

Suojamuurissa

Matkasimme kello kolmen lautalla Suomenlinnaan jossa Mari oli meitä vastassa rannassa.

Kävelimme Marin työhuoneelle ja matkalla piipahdimme Siwassa sekä käsityöläiskaupassa.

Matkalla keräsimme myös tuoretta minttua teen laittoon.

Saavuimme Ehrensvärdin haudan lähellä sijaitsevalle vanhalle suojamuurille jossa Marin työhuone sijaitsee. Keskustelemme paikalle saavuttuamme tietenkin työhuoneen historiasta sekä siitä, miten Mari on paikkaan päätynyt ja esim. mm näistä; flyygelistä, paikan ampuma-aukoista, huoneen kosteudesta sekä ilmanvaihdosta, siiroista sekä hämähäkeistä joita paikassa vilisee sekä siitä, että muuri toimi muinoin vankilana ja että toiset sanovat siellä kummittelevan..

Mari keitti meille minttuteetä ja esitteli meille kirjoja;

Ön bilder från en sandrevel - Lars Jonsson

Kuninkaansaari - Alpo Tuurnala

Suomenlinna halki kahden vuosisadan - toim. Marja Hirn

Kaudneuden taito, Estetiikkaa taidekasvattajille - Juha Varto

Maailmankaikkeuden mitat

Norsusta Nautilukseen, Löytöretkiä eläinkunnan historiaan

Matka pohjoisessa - Taino Mannila

Retkeilyn Rikkaus

Luonto ympäristöhuolen aikakaudella - Yrjö Haila

Viestejä saarilta - Ilkka Hanski

Miksi luonnon monimuotoisuus hupenee.. jne jne

Mielenkiintoisia kirjoja löytyi paljon ja Marin seikkailuista löytyi paljon kiinnostavia kirjoja myös. :) Osan kirjoista Mari lainasi meille mukaan otettaviksi leirille.

Veera löysi eräästä kirjasta vesieläimen nimeltä Portugalinsotalaiva, sitä ihmettelimme tovin ja muutamat jakoivat hurjia polttiaiskertomuksiaan..

Vastakerätystä Suomenlinnan mintusta keitetty tee sekä nyyttärivoimin koottu hieno naposteluateriamme katettiin pöytään jonka ääressä keskustelimme leiristä ja viimeisistä mietteistä ja ohjeista leiriä ajatellen. Ruoka ja varustus olivat tärkeitä aiheita myös.

halloumi ja arkijuusto, millainen juusto? millainen viini, yhteinen viini? tofuako mukaan? ottaako kuka tupakkaa mukaan? mitä aiomme grillata ja milloin? ja Lihaa, sitä kyllä löytyy.. Ja ei, Tesla ei saa tottua ihmisruokaan..

Leirin bussiaikataulu ;

Bussi lähtee koululta sunnuntaina kello 14, koululla tavataan jo kello 13.

Takaisin bussi lähtee leiriltä kello 16.

Mari soitti meille kolmikielistä Jouhikkoa ja kertoi instumentin historiasta sekä siitä miten sitä soitetaan. Laura pääsi myös kokeilemaan Jouhikon soittoa.

Teen lisäksi Mari keitti meille hieman espressoa sillä matalapaine sekä ällistyttävän hieno paikka sai meidät lähes tainnoksiin. Myös pienet napsut saimme maistiaisiksi. Mari esitteli meille nimittään hänen häissään salakapakaksi naamioituneen työhuoneen sekalaista pikkupullokokoelmaa ja löytyihän sieltä meille kaikenlaista hauskaa maisteltavaa.

Pitkän päivän ja supermielenkiintoisen vierailun päätteeksi ketään ei uskaltautunut/jaksanut lähteä saunaan joten jätimme viehättävän suojamuurin sekä Suomenlinnan taaksemme ja vetäydyimme kukin kiireisiimme vielä ennen leirin alkua.

Kiitos Suomenlinnan vierailusta Marille, oli hieno kokemus ja upea paikka!

Ja nyt kimpsut kampsut kasaan ja Seikkailumme alkakoon!

Pakkauslista - saa täydentää!

Lupasin Marille heittää tänne pienen pakkauslistan:

-villasukat
-korvatulpat jos kuorsaajat/hyttyset vie unet
-sadekamppeet
-lämmintä vaatetta/illat
-arskat
-aurinkovoide
-hyttyskarkote
-uikkarit
-hamppis ym hygieniajutut
-kroksit/sandaalit
-lokikirja + jos otit kirjan messiin Marin työhuoneelta
-taidekamppeet
-kamerat+laturit, myös puhelimelle

+ Heinin toivomat: omat lakanat/makuupussi +pyyhe

Lauran tehtävä 3

Millaisilla eväillä kuvataideopettaja on varustettu?

Jollain, minkä ymmärrän mutta mitä en saa sanoiksi kirjoitettua! On helppo ajatella sitä, miten olemme varustettu verrattuna toisten aineen opettajiin mutta luulen, ettei se nyt ole paras lähestymistapa.
Miten minut on kuvataideopettajana varustettu? Ainakin aidolla kiinnostuksella kokea ympäristö ja suhteuttaa oma olemassaoloni siihen, jotta voisin ymmärtää maailmaa paremmin. Samoin rakkaudella itseilmaisua ja itse luomista kohtaan mikä on mielestäni kaikenlaisille ihmisille ominainen taito, joka syystä tai toisesta ei välttämättä ole olennainen osa ihmisen elämää.
Minulla on tarve oppia uutta mutta opettaa myös oppimaani muille ja toivon, että näin voin auttaa toista henkilöä oppimaan sekä taiteesta että myös luovasta itseilmaisusta jotain mikä toivon mukaan parantaisi henkilön kokemuksellista maailmakatsomusta.

Ekoja Mietteitä:

Ensinnäkin alkoi ärsyttää, miten tärkeitä asioita on jäänyt koulussa käsiteltyä kuten Norman Borlaughin Vihreä vallankumous. Sanaakaan en muista siitä kuulleeni edes lukiossa.

Olen myös samaa mieltä Johanna Korhosen Sivistyksen tunarit – artikkelin kanssa, vaikka hänen lausuntonsa tuntuivat vähän ympäripyöreiltä mielipiteiltä vailla tarkempaa tutkimusta aiheeseen liittyen. Mutta hänellä oli hyvä pointti tärkeimmistä kouluaineista:

”Tärkeimmät kouluaineet ovat kriittinen ajattelu, myötätunto, mielikuvitus ja henkilökohtainen vastuunotto. Mistä niitä saa: humanistisista aineista ja taiteista.”

Näitä samoja aiheita on otettu esiin opintojen aikana useissa eri asiayhteyksissä eri kursseilla mutta silti niitten lähestyminen on minulle edelleen yhtä vaativaa. Alan vain tuntea itseni voimattomaksi, minulla ei riitä usko siihen, että ihmiset heräisivät huomaamaan humanististen aineiden ja taiteiden kokonaisvaltaista merkitystä ihmisyyden kehityksessä. Ja jos huomaisi, niin mitä hyötyä näiden jalojen taitojen opiskelussa on niin kauan kun niiden opetus ei ulotu taideaineita pidemmälle? Minua kiinnostaisi se, miten esimerkiksi mielikuvitusta ja myötätuntoa saa olennaiseksi osaksi vaikka historian, äidinkielen tai fysiikan opetukseen.
Viimekertaiseen luentoon perustuen olen sitä mieltä, että taideaineiden opettajien tulisi parhaansa mukaan integroitua muihin aineisiin ja valaista aluksi muiden aineiden opettajille, kuinka he voisivat myös hyödyntää taidekasvatusta omien tuntiopetuksiensa yhteydessä.
Sekä kuvataidekasvattajilla että myös taiteilijoilla on yhtälailla yhteiskunnallinen vastuu ottaa kantaa eri ilmiöihin ja päätöksentekoihin ja parhaiten tämä toteutuu taiteen herättämällä julkisella vuoropuhelulla. En sano, että taiteilijoiden ja taidekasvattajien tulisi kuitenkaan puuttua kaikkiin epäkohtiin joita ilmenee. Sen sijaan esimerkiksi eettisten arvojen ylläpitäminen ja niihin vetoaminen julkisessa keskustelussa sopii taiteilijoiden ja kuvataidekasvattajien toimenkuvaan. Vaikka on paljon taiteilijoita, jotka ovat kiinnittäneet yleisön huomion fiksuilla, kritisoivilla ja asetuksia kyseenalaistavilla teoksillaan, näin taidekasvattajana uskon enemmänkin yhteisölliseen toimintaan. Taiteilijat ja kuvataidekasvattajat voivat esimerkiksi aloittaa kampanjatoiminnan jonkin asian puolesta sekä aktivoida ja motivoida toisia työskentelemään yhdessä yhteisen hyvän eteen kuten suosia julkista liikennettä, boikotoida tiettyjä firmoja joilla ovat epäeettiset toimintatavat tuotannossaan jne.
                      Mitä taideopetukseen tulee, kuvataideopettajien kannattaisi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa oppilaiden nuoressa iässä juurruttaa ekologisia arvoja ja päivän pieniä ekotekoja erilaisten tehtävien avulla ja toimia integraatiossa toisten aineiden opettajien kanssa. Omalla kohdallani on sattunut muutaman kerran peruskoulun aika pieniä koko koulua koskevia kampanjoita puhtaamman elinympäristön tai kierrätyksen eteen mutta ne tuntuivat irrottautuvan arjesta ja unohtuivat nopeasti, myös opettajien osalta. Ei pidä lannistua, jos työn tuloksia ei näy parin viikon sisään vaan on tähdättävä pitkän aikavälin tuloksiin. Koulu voisi esimerkiksi valita lukuvuoden alussa teemaksi kierrätyksen, puhtaan pihapiirin tavoittelun tai kampanjan koulukiusaamista vastaan ja ylläpitää sitä vähintään vuoden.

 
- Laura Pajunen

Dyykki-inventaario

NO MORO

mietin että parasta ehkä täällä pitää julkisesti näkyvillä pientä listaa siitä mitä olen saanut leiriämme varten dyykattua. Voitte sitten kommentoida mieltymyksiänne ja antaa muutenki palautetta ruuan käytöstä ja jakaa mielettömiä reseptivinkkejä.
Systemaattinen dyykkaus matkaa varten on aloitettu tiistaina 13.5.2014.

----

Tähän mennessä:

- Oululaisen Reilu täysjyvä -paahtoleipä 1pkt
- Oululaisen Reilu kaura-pellava -paahtoleipä 1pkt
- Vaasan ranskanleipä 1kpl (grilliin!)
- Reissumies ruisleipä pikkupaketti 3kpl
- Satunnaisia ruisreikäleipiä ehkä 3kpl

- 2pss eineslihapullia
- 2pss broileripyöryköitä
- 2pkt sinettinakkeja
- grillikylki
- n. 5kpl kabanossi-makkarapaketteja
- jauhelihaa (jos ei tarvita niin menee myös meillä kotona)
- 2pss savukinkkusuikaleita
- grillimötkö, grillipuikkoja yms lihaa grilliin (myös nämä menevät kotona jos ei kelpaa leirille)


----

Ja jos joku muu dyykkaa niin meikäläiseen saa ottaa yhteyttä aktiivisesti!



-Veera

Noora: Ajatelmia taidekasvatuksen mahdollisuuksista

Mietin, että taideopetuksen merkityksellisyyden perustelu voi olla helpompaa jos sitä ajattelee ilmaisukyky- ja kommunikaatiotyökalujen ja oman luovuuden harjoittamisena/löytämisenä ja mediakritiikin, toisinajattelukykyjen ja kuvanlukutaitojen näkökulmista. Taidekasvatusta voi pohtia yksilön ja yhteiskunnan hyvinvointinäkökulmista. Ympäristön painottuva taidekasvatus voi olla luontoelementtien ja luonnonvoimien monialaista tutkimista, mutta myös monikulttuurisuuden ja yhteiskunnan tapahtumien tutkimista. Taidekasvatuksessa on mahdollista soveltaa ja nivoa yhteyksiä kaikkien opiskeltavien aineiden kanssa ja välille.

Valtaojan artikkelissa ihmiskunnan tulevaisuuden pohtiminen tapahtuu ajattelemalla laajemmin vr. oma mikrokosmos. Tällaista ajattelukykyä voi hyvä kasvattaja havainnollistaa; että on olennaista osata peilata omaa elämäänsä – mitä mulle kuuluu, mitkä kiinnostaa, mihin menossa – mutta on myös tärkeää osata ajatella asioita laajemmin.
Artikkelissa silmäni pysähtyivät teemoihin, kuten ennakkoluuloista luopumisen kyky, kohtuullisuuden käsitteen mukaan toimiminen, kriittinen tiedonkäsittely; näitä teemoja hyvä kasvattaja käsittelee – olipa minkä aineen maikka tahansa.

Yksilön näkökulmasta kuvistunnilla oppilaille tarjoutuu kaikista tuntisuunnitelmista huolimatta tiettyä tilaa ja vapautta tehdä oman fiiliksen mukaan, ilman että on oikeita ja vääriä vastauksia tarjolla tai painostamassa. Mielestäni tällaista avointa ja villiä tilaa tulisi suojella yhtä lailla kuin ympäristöäkin suojellaan. Taidekasvatus voi edistää itsenäistä ajattelukykyä ja tutkivaa luovaa asennetta maailmaan, että käsitetään että kaikissa on luovuutta ja kaikki voivat tehdä taidetta ja kommunikoida itselle soveltuvalla omalla tavallaan.

Taidekasvatuksessa voidaan opetella luovia ongelmanratkaisutaitoja ja oman elämän refletointikykyjä kuten epävarmuuden ja erilaisuuden kestämisen kykyä, tunteiden ja kokemusten käsittelyn työkaluja. Oppilailla on tilaisuus pysähtyä, opetella läsnäoloa ja keskittymistä – jota nykyinen jatkuva verkossaolon ja raportoinnin kulttuuri medioiden kautta rapauttavat – ollaan aika usein jossain muualla, kuin tässä ja nyt.  Materiaalien  ja taiteen tekemisen kautta jokainen voi olla nyt-hetkessä kiinni koko kehollaan. Taidetyöskentelyn avulla elämän tapahtumat voi saada itsestä ulkoisena muodon, jota on hyödyllistä katsoa kauempaa…itsetuntemus kasvaa.

Yhteiskunnan näkökulmasta taidekasvatus sisältää tärkeää arvo- ja asennekasvatusta taiteen avulla: sisäistetään kestävän elämän idea ja kyseenalaistava näkökulma annettuun tietoon. Taide on hyvä keino käsitellä monimutkaistuvaa maailmaa, yhteyksiä ja valtavaa tietovirtaa jossa elämme. Kasvattajan tehtävä on auttaa oppilaitaan myös toimimaan yhdessä, kuuntelemaan ja jakamaan.

Yhteiskunnan kannalta ja Valtaojan artikkelia funtsien kaikki hyvänteko ei itsestään selvästi luo hyviä tuloksia = hyvänteossa on voimakas romanttinen ja idealistinen pohja.. tätä ajatellen hyvä kasvattaja pystyy kertomaan oppilaille, että halu toimia hyvien asioiden eteen on hyvä juttu, mutta sen lisäksi tarvitsee opiskella aihetta tarkemmin.  Ja kuitenkin omat pienetkin teot ovat merkityksellisiä; kuvisopetuksessa pohdittu kiertokulun idea ja kierrätyksen merkitys tai lihatuotannon kestämättömyyden visualisointi, voi tuottaa asennemuutoksia ja toimintamuutoksia mikrotasolla. Itse kehitysmaissa aikoja viettäneenä käsitän idean elitistisestä eetikosta, joka ei osaa laajentaa katsettaan toisenlaisiin oloihin…kuvanteon avulla oma samastumiskyky voi tietty kasvaa.

Kiinni maailmassa - Noora

Ennakkotehtävään liittyen, tavallaan kuvauksena luin katkelmia Muumikirjasta Näkymätön lapsi, jonka yhdessä tarinassa muumipappa lähtee merille hattivattien kanssa. Se on muuten hyvä tarina - kannattaa lukea!
Siihen peilaten itelle yhtä tärkeetä kuin hyvä ankkuripaikka, jossa on hyviä ihmisiä, metsää ja merta on ajatus lähtemisestä, vapaus, ja se välissä olemisen tila, kun on matkalla jostain jonnekin ja tietää määränpään. Reitti on siis ainakin hetkittäin selvä. Reittiä voi tutkia kartasta. Kartan sisältö on kuitenkin suuri mysteeri, jota voi tutkia.

Kyse on tuntemattomasta ja löytöretkeilystä, halki erilaisten, outojen, kauniiden ja rumien ympäristöjen ja kulttuurien muovaamien maisemien, ihmisten tapojen, tarinoiden, uskomusten, odotusten, haaveiden luo...
Homman idea on, että raivaan fyysistä tilaa ja etäisyyttä jotta voin tehdä löytöjä ja unelmoida ja miettiä just sitä kuinka olen kiinni maailmassa, omassa tarinassa, mihin suuntaan se on menossa, keitä ympärilläni on kanssamatkustajina...
Ja sitten kirjoitan lokikirjaa, kotona, mutta enemmän matkoilla - joilla saatan yhtä hyvin haaveilla omasta kodista.

Extratehtävä: Kuvatutkimuksia Intiassa

Kevätmatkastani kului kolmasosa (8 päivää) maaseudulla koordinaateilla: Rishikesh Valley, 10 km Laxman Jhulasta Uttarakhand maakunnassa vuorten solassa, Gangesiin virtaavan pienen Him-joen varrella asuen. Rishikesh on lähin kaupunki, jota pidetään porttina Himalajalle. Sen nimi "Hrishikesha" on alun perin Vishnu jumalan nimi, joka merkitsee aistien jumalaa. 

Alueesta: 2,525 km pitkä Ganges lähtee Himalajan vuoristosta ja virtaa Intian & Bangladeshin halki. Se on tarjonnut miljoonille sen varrella asuville elämän ja mahdollistanut kaupunkien rakentumisen. Ganges on kuitenkin yksi maailman saastuneimmista (viidestä) joista: ihmisten lisäksi 140 kalalajia ovat vaikeassa tilanteessa… Korruption, riittämättömän teknisen osaamisen, toimimattoman ympäristösuunnittelun ja uskonnollisten johtajien tuen puutteen takia yritykset joen puhdistamiseksi eivät ole onnistuneet. Ganges on silti hindukulttuurin ja mytologioiden pyhä joki, samoin kuin kaikki siihen laskevat joet, kullakin omat merkityksensä. 

Halusin tutkia ympäristöä kokonaisvaltaisella otteella: päiväkirjani sivut täyttyivät aisti- ja ajatushavaintoja tavoittelevista sanoista, kasveista, kameraan kertyi kuvatutkielmia. 
Ensin oli paikkaan orientoitumista:

Seuraavana päivänä tulostamme kävelin solisevalla Him-joella, jonka äänen kuulin yöllä bambumajaani. Kiireettömällä paikassa viipymisellä voisi harjoitella läsnäoloa, hetkessä sijaitsevaa  avoimuutta, pyrkiä tekemään tilaa intuitiolle, ilman suurempia suunnitelmia tai paineita jonkin hienon tuotoksen aikaansaamiseksi. Prosessi olisi tärkein. 
Tavoittelin kokeilevaa asennetta ja kehollista kokemista visuaalisen ohella.

Muistikirjasta: maisemavaikutelma hiljainen, tai sitten ei - lintuäänet täyttävät tilan ja kauempana vaimeasti hurisee vuoristotie. Ihmisiä ei näy, mutta jälkiä heistä kyllä. Aurinko kuivattaa pyykit - ovatko ne kukkia maisemassa. Kuumuus hohkaa, löytyi pieni laguunimainen "allas". Solahdus, asetun kohtaan, jossa tunnen iholla veden virtauksen. 

Ajatus virtauksesta kiehtoo. 

Pari metriä etäisyyttä välissämme kuningaskalastaja lentelee akrobaattisesti. Kuningas - Kalastaja.

Pari päivää myöhemmin: jokivarrella siskon kanssa matkalla ei minnekään. 

Vesi on mun elementti. Siihen vaan haluaa vajota. 
Mieitn ihmisen kaipuuta kauniiseen maisemaan. Suomen kuuluisin luontokuvaaja Willamo pyrkii lumisessa metsässä kulkemaan samaa
polkua, ettei lumeen tulisi maisemaa rikkovia jälkiä…hän haluaa nähdä ja kuvata luonnon ilman ihmisen olemisen merkkejä. Mahdotonta mielestäni, romanttinen illuusio, sillä onhan katsoja aina läsnä kokijana kuvassaan.

Tahtoisin tavoittaa yhteyden itse jokeen, kiinnittyä veden liikkeeseen, osana liikkuvassa maisemassa, sulautua ja upota siihen...

...on päästävä lähemmäs pohjaa - painoksi kivi

Tältäkö kivestä tuntuu olla osa joen virtaa. Pidätän hengitystä, paikoillani, veden liike-energia tuntuu väsymättömältä.

Kylmyys ja kohina, aistien terävöityminen. Keho häiriönä virrassa, vaikka vesi liukuu omavoimaisesti ylitseni. 

Ihminen on kai häiriönäkin osa luontoa…
Alastomuus ja oma suojaväri.

Kuvat ovat kaksiulotteinen hajuton, mauton, lämpötilaton jälki ja dokumentaatio ympäristön ehdoilla tapahtuneesta performanssista tai kokeilemastani metodista: menen osaksi luontoelementin liikettä, veden kylmyys silmäluomilla. Nyt-hetkeen keskittynyt tutkimus omasta luontosuhteesta ja tuntumasta...Virtaus liittyy taiteen tai hyvän olemisen ja tekemisen flowhun, jossa unohdan ajan, tekeminen upottaa enkä väsy ollenkaan. Ajan kokemus muuttuu.
Kuvien kertoman kokemukseni kautta virtauksen ajatukseen kasautuu painava kehotieto paikasta ja sen elementeistä. 
Ja sitten on vielä selvityksiä odottavat satoja vuosia minua vanhemmat tarinat juuri tästä suuremman joen sisarjoesta. Paikan tuntu merkitsee nyt jotain muuta, kuin jos olisin vain etäältä katsonut valokuvaten, ulkopuolisena toisen tarkkailijana. Nyt katsonkin itseäni ulkopuolelta.

 

Digitaalinen kuva on tätä kokemusta ja siitä jäänyttä kuvajälkeä ajatellen köyhä, kontekstista ja liikevirrasta irrotettu, aisteista riisuttu ehkä 300 sekunnin sadasosan pituinen viite tapahtumaketjusta.
Kokonaiskokemus oli omakuvallinen ja katsoessani kuvadokumentteja, kohtaan ne liikkuvalla asenteella. Mielen kuva elää paremmin kuin digikuva.

Hyvä silti, että syntyi kokemusjälkiä…Timo Jokelan tutkimusmenetelmä-artikkelia ajatellen, kuvaprosessini liikkui kunnioittavasta ja ympäristöä rikkomattomasta tekotavasta huolimatta kulttuurillisen kestävyyden rajapinnalla, sillä intialaisille alastomuus on tabu. Puolustukseksi totean kokeilleeni maisemassa oloa ensin uikkareissa, ei toiminut - sulautumisen tunne jäi puuttelliseksi, näytin vain roskalta. Ehkä kuitenkin on parempi ottaa riski - yrittää olla parempi kuin roska?

Elina: Kontaktiharjoitus

Tehtävä 5: KONTAKTIHARJOITUS

Elina Nissinen

Tuli mieleen kokonaisilmaisun kurssilla tehdyt improharjoitukset! En muista nimeä, mutta yksi about tähän tyyliin toimiva harjoitus on tosi hauska:

Impronäytelmä

-          Joku ryhtyy esittämään mieleensä tullutta roolia (esim. taksikuski: *avaa näkymättömän autonoven ja kääntyy kuskinpaikalta katsomaan takapenkille. Kysyy minnes ajettais)

-          Joku tarttuu tähän ja liittyy näytelmään (esim. humaltunut keski-ikäinen *istuu näkymättömälle takapenkille ja sammaltaa että ajetaan Rovaniemelle mutta haetaan Teppo kyytiin Kuusankosken Shelliltä)

-          Dialogi jatkuu ja näytelmä etenee ex-tempore periaatteella syntyvistä rooleista ja ryhmän aktiivisesta osallisuudesta. Uudet näyttelijät voivat milloin vaan liittyä tarinaan uusina hahmoina (ja poistua siitä, kunhan oma rooli juonessa jotenkin suljetaan J ).

-          Syntyvät tarinat ovat auttamatta koomisia kun näytelmää ohjaa koko siinä vaikuttava ryhmä. Tilanteessa on tärkeää tajuta / hyväksyä kanssanäyttelijöiden esittämät ehdotukset juonenkäänteille (tietenkin omassa hahmossaan saa myös reagoida uusiin tilanteisiin roolin vaatimalla tavalla). Tässä rooliharjoituksessa on siis kysymys paitsi mukana leikkimisestä, myös roolissa pysymisestä ja osaltaan tarinaan vaikuttamisesta.

TEEMOISTA 29.4. tapaamisestamme

Viime kerralla jäi valitsematta bloggaaja, joten laitan nyt ainakin tämän teemaluonnoksen tänne katseltavaksi.

Teron tehtävä 4

Metodi, jolla ympäristöä voi tarkastella taiteellisella lähestymistavalla

Valitse mikä tahansa paikka lähiympäristöstä. Paikka voi olla sinulle merkityksellinen, saatat viettää siellä aikaa usein, kuljet paikan ohi päivittäin tai sitten sellainen paikka jossa et ole ennen ollut. Kun olet valinnut paikan, tutki sitä eri tavoin ohjeiden avulla.

• Sulje aluksi silmäsi, älä avaa niitä ennen kuin sanotaan. Rentoudu ja herkistä itseäsi, nyt ei ole mihinkään kiire. Mitä kuulet? Mikä on ensimmäinen ääni, joka kantautuu korviisi? Mikä on lähin ääni, jonka voit kuulla, entä kaukaisin? Miltä paikka kuulostaa äänien perusteella? Mikä on tuttua ja mikä vierasta? Mieti, millaisena aistit ympäristön kuulohavainnon perusteella. Älä avaa silmiäsi, voit kirjoittaa paperille muistiin muutamia sanoja, mikäli mahdollista tai painaa havaintoja muistiisi.

• Pidä silmät yhä kiinni, mutta kiinnitä huomiota nyt tuntoaistiisi. Miltä maa tai alusta tuntuu jalkojesi alla. Mitä se on materiaalilta ja millaista se on? Mihin kiinnität huomiota ja miksi? Voit asettua istumaan, pidä silmäsi yhä kiinni. Miltä tuntuu istua tässä paikassa? Mitä materiaaleja voit tuntea käsilläsi? Miltä ilma tuntuu ihollasi, tunnetko mistä päin tuulee? Onko ilmavirtaus voimakas? Tunnetko auringon paisteen? Mieti kuinka kuvailisit paikkaa pelkän tuntoaistimuksen avulla saadun tiedon kautta parhaalle ystävällesi. Voit kirjoittaa ylös muutamia lauseita. Mieti myös millainen olisi taiteellinen teos tästä paikasta jos siihen pitäisi liittyä tuntoaistiin liittyvät tiedot. Miten tuntoaistimuksella tutkittu paikka eroaa kuulohavainnosta?

• Pidä silmät yhä kiinni. Jos haluat, voit pohtia tätä samaa vielä hajuaistin avulla. Mieti samalla tavalla kuin aiemmissa kohdissa.

• Nyt olet havainnoinut kaikilla aisteilla paitsi silmillä, avaa ne. Mihin kiinnittää ensin huomiota? Miltä paikka näyttää ja mitä se aiheuttaa sinussa? Miten näköaistimus eroaa muista aisteista? Jos käytät kaikkia aisteja, millä kiinnität huomiota enemmän ja millä vähemmän? Vai ovatko ne tasapainossa? Kirjaa ajatuksia ylös.

Toteuta harjoituksen jälkeen taiteellinen teos paikasta eri aistien innoittamana. Tekotapa on vapaa ja leikkimielinen.  Voit käyttää eri materiaaleja. Kokonaisuus voi koostua useasta osasta tai voi olla yksi teos. Mieti miten hyödynnät aisteista saamaasi tietoa?

29.4.2014
Tero Levo