Noora: Ajatelmia taidekasvatuksen mahdollisuuksista

Mietin, että taideopetuksen merkityksellisyyden perustelu voi olla helpompaa jos sitä ajattelee ilmaisukyky- ja kommunikaatiotyökalujen ja oman luovuuden harjoittamisena/löytämisenä ja mediakritiikin, toisinajattelukykyjen ja kuvanlukutaitojen näkökulmista. Taidekasvatusta voi pohtia yksilön ja yhteiskunnan hyvinvointinäkökulmista. Ympäristön painottuva taidekasvatus voi olla luontoelementtien ja luonnonvoimien monialaista tutkimista, mutta myös monikulttuurisuuden ja yhteiskunnan tapahtumien tutkimista. Taidekasvatuksessa on mahdollista soveltaa ja nivoa yhteyksiä kaikkien opiskeltavien aineiden kanssa ja välille.

Valtaojan artikkelissa ihmiskunnan tulevaisuuden pohtiminen tapahtuu ajattelemalla laajemmin vr. oma mikrokosmos. Tällaista ajattelukykyä voi hyvä kasvattaja havainnollistaa; että on olennaista osata peilata omaa elämäänsä – mitä mulle kuuluu, mitkä kiinnostaa, mihin menossa – mutta on myös tärkeää osata ajatella asioita laajemmin.
Artikkelissa silmäni pysähtyivät teemoihin, kuten ennakkoluuloista luopumisen kyky, kohtuullisuuden käsitteen mukaan toimiminen, kriittinen tiedonkäsittely; näitä teemoja hyvä kasvattaja käsittelee – olipa minkä aineen maikka tahansa.

Yksilön näkökulmasta kuvistunnilla oppilaille tarjoutuu kaikista tuntisuunnitelmista huolimatta tiettyä tilaa ja vapautta tehdä oman fiiliksen mukaan, ilman että on oikeita ja vääriä vastauksia tarjolla tai painostamassa. Mielestäni tällaista avointa ja villiä tilaa tulisi suojella yhtä lailla kuin ympäristöäkin suojellaan. Taidekasvatus voi edistää itsenäistä ajattelukykyä ja tutkivaa luovaa asennetta maailmaan, että käsitetään että kaikissa on luovuutta ja kaikki voivat tehdä taidetta ja kommunikoida itselle soveltuvalla omalla tavallaan.

Taidekasvatuksessa voidaan opetella luovia ongelmanratkaisutaitoja ja oman elämän refletointikykyjä kuten epävarmuuden ja erilaisuuden kestämisen kykyä, tunteiden ja kokemusten käsittelyn työkaluja. Oppilailla on tilaisuus pysähtyä, opetella läsnäoloa ja keskittymistä – jota nykyinen jatkuva verkossaolon ja raportoinnin kulttuuri medioiden kautta rapauttavat – ollaan aika usein jossain muualla, kuin tässä ja nyt.  Materiaalien  ja taiteen tekemisen kautta jokainen voi olla nyt-hetkessä kiinni koko kehollaan. Taidetyöskentelyn avulla elämän tapahtumat voi saada itsestä ulkoisena muodon, jota on hyödyllistä katsoa kauempaa…itsetuntemus kasvaa.

Yhteiskunnan näkökulmasta taidekasvatus sisältää tärkeää arvo- ja asennekasvatusta taiteen avulla: sisäistetään kestävän elämän idea ja kyseenalaistava näkökulma annettuun tietoon. Taide on hyvä keino käsitellä monimutkaistuvaa maailmaa, yhteyksiä ja valtavaa tietovirtaa jossa elämme. Kasvattajan tehtävä on auttaa oppilaitaan myös toimimaan yhdessä, kuuntelemaan ja jakamaan.

Yhteiskunnan kannalta ja Valtaojan artikkelia funtsien kaikki hyvänteko ei itsestään selvästi luo hyviä tuloksia = hyvänteossa on voimakas romanttinen ja idealistinen pohja.. tätä ajatellen hyvä kasvattaja pystyy kertomaan oppilaille, että halu toimia hyvien asioiden eteen on hyvä juttu, mutta sen lisäksi tarvitsee opiskella aihetta tarkemmin.  Ja kuitenkin omat pienetkin teot ovat merkityksellisiä; kuvisopetuksessa pohdittu kiertokulun idea ja kierrätyksen merkitys tai lihatuotannon kestämättömyyden visualisointi, voi tuottaa asennemuutoksia ja toimintamuutoksia mikrotasolla. Itse kehitysmaissa aikoja viettäneenä käsitän idean elitistisestä eetikosta, joka ei osaa laajentaa katsettaan toisenlaisiin oloihin…kuvanteon avulla oma samastumiskyky voi tietty kasvaa.