Millaisilla
eväillä kuvataideopettaja on varustettu?
Jollain, minkä ymmärrän mutta mitä en saa
sanoiksi kirjoitettua! On helppo ajatella sitä, miten olemme varustettu
verrattuna toisten aineen opettajiin mutta luulen, ettei se nyt ole paras
lähestymistapa.
Miten minut on kuvataideopettajana varustettu? Ainakin aidolla kiinnostuksella kokea ympäristö ja suhteuttaa oma olemassaoloni siihen, jotta voisin ymmärtää maailmaa paremmin. Samoin rakkaudella itseilmaisua ja itse luomista kohtaan mikä on mielestäni kaikenlaisille ihmisille ominainen taito, joka syystä tai toisesta ei välttämättä ole olennainen osa ihmisen elämää.
Minulla on tarve oppia uutta mutta opettaa myös oppimaani muille ja toivon, että näin voin auttaa toista henkilöä oppimaan sekä taiteesta että myös luovasta itseilmaisusta jotain mikä toivon mukaan parantaisi henkilön kokemuksellista maailmakatsomusta.
Miten minut on kuvataideopettajana varustettu? Ainakin aidolla kiinnostuksella kokea ympäristö ja suhteuttaa oma olemassaoloni siihen, jotta voisin ymmärtää maailmaa paremmin. Samoin rakkaudella itseilmaisua ja itse luomista kohtaan mikä on mielestäni kaikenlaisille ihmisille ominainen taito, joka syystä tai toisesta ei välttämättä ole olennainen osa ihmisen elämää.
Minulla on tarve oppia uutta mutta opettaa myös oppimaani muille ja toivon, että näin voin auttaa toista henkilöä oppimaan sekä taiteesta että myös luovasta itseilmaisusta jotain mikä toivon mukaan parantaisi henkilön kokemuksellista maailmakatsomusta.
Ekoja
Mietteitä:
Ensinnäkin alkoi ärsyttää, miten tärkeitä
asioita on jäänyt koulussa käsiteltyä kuten Norman Borlaughin Vihreä
vallankumous. Sanaakaan en muista siitä kuulleeni edes lukiossa.
Olen
myös samaa mieltä Johanna Korhosen Sivistyksen tunarit – artikkelin kanssa,
vaikka hänen lausuntonsa tuntuivat vähän ympäripyöreiltä mielipiteiltä vailla
tarkempaa tutkimusta aiheeseen liittyen. Mutta hänellä oli hyvä pointti
tärkeimmistä kouluaineista:
”Tärkeimmät kouluaineet ovat kriittinen ajattelu, myötätunto,
mielikuvitus ja henkilökohtainen vastuunotto. Mistä niitä saa: humanistisista
aineista ja taiteista.”
Näitä samoja aiheita on otettu esiin
opintojen aikana useissa eri asiayhteyksissä eri kursseilla mutta silti niitten
lähestyminen on minulle edelleen yhtä vaativaa. Alan vain tuntea itseni
voimattomaksi, minulla ei riitä usko siihen, että ihmiset heräisivät huomaamaan
humanististen aineiden ja taiteiden kokonaisvaltaista merkitystä ihmisyyden
kehityksessä. Ja jos huomaisi, niin mitä hyötyä näiden jalojen taitojen
opiskelussa on niin kauan kun niiden opetus ei ulotu taideaineita pidemmälle?
Minua kiinnostaisi se, miten esimerkiksi mielikuvitusta ja myötätuntoa saa
olennaiseksi osaksi vaikka historian, äidinkielen tai fysiikan opetukseen.
Viimekertaiseen luentoon perustuen olen sitä mieltä, että taideaineiden opettajien tulisi parhaansa mukaan integroitua muihin aineisiin ja valaista aluksi muiden aineiden opettajille, kuinka he voisivat myös hyödyntää taidekasvatusta omien tuntiopetuksiensa yhteydessä.
Sekä kuvataidekasvattajilla että myös taiteilijoilla on yhtälailla yhteiskunnallinen vastuu ottaa kantaa eri ilmiöihin ja päätöksentekoihin ja parhaiten tämä toteutuu taiteen herättämällä julkisella vuoropuhelulla. En sano, että taiteilijoiden ja taidekasvattajien tulisi kuitenkaan puuttua kaikkiin epäkohtiin joita ilmenee. Sen sijaan esimerkiksi eettisten arvojen ylläpitäminen ja niihin vetoaminen julkisessa keskustelussa sopii taiteilijoiden ja kuvataidekasvattajien toimenkuvaan. Vaikka on paljon taiteilijoita, jotka ovat kiinnittäneet yleisön huomion fiksuilla, kritisoivilla ja asetuksia kyseenalaistavilla teoksillaan, näin taidekasvattajana uskon enemmänkin yhteisölliseen toimintaan. Taiteilijat ja kuvataidekasvattajat voivat esimerkiksi aloittaa kampanjatoiminnan jonkin asian puolesta sekä aktivoida ja motivoida toisia työskentelemään yhdessä yhteisen hyvän eteen kuten suosia julkista liikennettä, boikotoida tiettyjä firmoja joilla ovat epäeettiset toimintatavat tuotannossaan jne.
Mitä taideopetukseen tulee, kuvataideopettajien kannattaisi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa oppilaiden nuoressa iässä juurruttaa ekologisia arvoja ja päivän pieniä ekotekoja erilaisten tehtävien avulla ja toimia integraatiossa toisten aineiden opettajien kanssa. Omalla kohdallani on sattunut muutaman kerran peruskoulun aika pieniä koko koulua koskevia kampanjoita puhtaamman elinympäristön tai kierrätyksen eteen mutta ne tuntuivat irrottautuvan arjesta ja unohtuivat nopeasti, myös opettajien osalta. Ei pidä lannistua, jos työn tuloksia ei näy parin viikon sisään vaan on tähdättävä pitkän aikavälin tuloksiin. Koulu voisi esimerkiksi valita lukuvuoden alussa teemaksi kierrätyksen, puhtaan pihapiirin tavoittelun tai kampanjan koulukiusaamista vastaan ja ylläpitää sitä vähintään vuoden.
Viimekertaiseen luentoon perustuen olen sitä mieltä, että taideaineiden opettajien tulisi parhaansa mukaan integroitua muihin aineisiin ja valaista aluksi muiden aineiden opettajille, kuinka he voisivat myös hyödyntää taidekasvatusta omien tuntiopetuksiensa yhteydessä.
Sekä kuvataidekasvattajilla että myös taiteilijoilla on yhtälailla yhteiskunnallinen vastuu ottaa kantaa eri ilmiöihin ja päätöksentekoihin ja parhaiten tämä toteutuu taiteen herättämällä julkisella vuoropuhelulla. En sano, että taiteilijoiden ja taidekasvattajien tulisi kuitenkaan puuttua kaikkiin epäkohtiin joita ilmenee. Sen sijaan esimerkiksi eettisten arvojen ylläpitäminen ja niihin vetoaminen julkisessa keskustelussa sopii taiteilijoiden ja kuvataidekasvattajien toimenkuvaan. Vaikka on paljon taiteilijoita, jotka ovat kiinnittäneet yleisön huomion fiksuilla, kritisoivilla ja asetuksia kyseenalaistavilla teoksillaan, näin taidekasvattajana uskon enemmänkin yhteisölliseen toimintaan. Taiteilijat ja kuvataidekasvattajat voivat esimerkiksi aloittaa kampanjatoiminnan jonkin asian puolesta sekä aktivoida ja motivoida toisia työskentelemään yhdessä yhteisen hyvän eteen kuten suosia julkista liikennettä, boikotoida tiettyjä firmoja joilla ovat epäeettiset toimintatavat tuotannossaan jne.
Mitä taideopetukseen tulee, kuvataideopettajien kannattaisi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa oppilaiden nuoressa iässä juurruttaa ekologisia arvoja ja päivän pieniä ekotekoja erilaisten tehtävien avulla ja toimia integraatiossa toisten aineiden opettajien kanssa. Omalla kohdallani on sattunut muutaman kerran peruskoulun aika pieniä koko koulua koskevia kampanjoita puhtaamman elinympäristön tai kierrätyksen eteen mutta ne tuntuivat irrottautuvan arjesta ja unohtuivat nopeasti, myös opettajien osalta. Ei pidä lannistua, jos työn tuloksia ei näy parin viikon sisään vaan on tähdättävä pitkän aikavälin tuloksiin. Koulu voisi esimerkiksi valita lukuvuoden alussa teemaksi kierrätyksen, puhtaan pihapiirin tavoittelun tai kampanjan koulukiusaamista vastaan ja ylläpitää sitä vähintään vuoden.
- Laura Pajunen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti