Ennakkotehtävään liittyen, tavallaan kuvauksena luin katkelmia Muumikirjasta Näkymätön lapsi, jonka yhdessä tarinassa muumipappa lähtee merille hattivattien kanssa. Se on muuten hyvä tarina - kannattaa lukea!
Siihen peilaten itelle yhtä tärkeetä kuin hyvä ankkuripaikka, jossa on hyviä ihmisiä, metsää ja merta on ajatus lähtemisestä, vapaus, ja se välissä olemisen tila, kun on matkalla jostain jonnekin ja tietää määränpään. Reitti on siis ainakin hetkittäin selvä. Reittiä voi tutkia kartasta. Kartan sisältö on kuitenkin suuri mysteeri, jota voi tutkia.
Siihen peilaten itelle yhtä tärkeetä kuin hyvä ankkuripaikka, jossa on hyviä ihmisiä, metsää ja merta on ajatus lähtemisestä, vapaus, ja se välissä olemisen tila, kun on matkalla jostain jonnekin ja tietää määränpään. Reitti on siis ainakin hetkittäin selvä. Reittiä voi tutkia kartasta. Kartan sisältö on kuitenkin suuri mysteeri, jota voi tutkia.
Kyse on tuntemattomasta ja löytöretkeilystä, halki erilaisten, outojen, kauniiden ja rumien ympäristöjen
ja kulttuurien muovaamien maisemien, ihmisten tapojen, tarinoiden, uskomusten,
odotusten, haaveiden luo...
Homman idea on, että raivaan fyysistä tilaa ja etäisyyttä jotta voin tehdä löytöjä ja unelmoida ja miettiä just sitä kuinka olen kiinni maailmassa, omassa tarinassa, mihin suuntaan se on menossa, keitä ympärilläni on kanssamatkustajina...
Ja sitten kirjoitan lokikirjaa, kotona, mutta enemmän matkoilla - joilla saatan yhtä hyvin haaveilla omasta kodista.
Homman idea on, että raivaan fyysistä tilaa ja etäisyyttä jotta voin tehdä löytöjä ja unelmoida ja miettiä just sitä kuinka olen kiinni maailmassa, omassa tarinassa, mihin suuntaan se on menossa, keitä ympärilläni on kanssamatkustajina...
Ja sitten kirjoitan lokikirjaa, kotona, mutta enemmän matkoilla - joilla saatan yhtä hyvin haaveilla omasta kodista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti