Elina Nissinen
Tuli mieleen kokonaisilmaisun kurssilla tehdyt improharjoitukset!
En muista nimeä, mutta yksi about tähän tyyliin toimiva harjoitus on tosi hauska:
Impronäytelmä
-
Joku ryhtyy esittämään mieleensä tullutta roolia
(esim. taksikuski: *avaa näkymättömän autonoven ja kääntyy kuskinpaikalta
katsomaan takapenkille. Kysyy minnes ajettais)
-
Joku tarttuu tähän ja liittyy näytelmään (esim. humaltunut
keski-ikäinen *istuu näkymättömälle takapenkille ja sammaltaa että ajetaan Rovaniemelle
mutta haetaan Teppo kyytiin Kuusankosken Shelliltä)
-
Dialogi jatkuu ja näytelmä etenee ex-tempore periaatteella
syntyvistä rooleista ja ryhmän aktiivisesta osallisuudesta. Uudet näyttelijät
voivat milloin vaan liittyä tarinaan uusina hahmoina (ja poistua siitä, kunhan
oma rooli juonessa jotenkin suljetaan J
).
-
Syntyvät tarinat ovat auttamatta koomisia kun
näytelmää ohjaa koko siinä vaikuttava ryhmä. Tilanteessa on tärkeää tajuta / hyväksyä
kanssanäyttelijöiden esittämät ehdotukset juonenkäänteille (tietenkin omassa hahmossaan
saa myös reagoida uusiin tilanteisiin roolin vaatimalla tavalla). Tässä
rooliharjoituksessa on siis kysymys paitsi mukana leikkimisestä, myös roolissa pysymisestä
ja osaltaan tarinaan vaikuttamisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti