Minulle ei tule mieleen yhtäkään opettajaa, jolle haluaisin kirjoittaa tämän puheen, joten kirjoitan sen äidilleni.
Kiitos äiti.
Mitä vanhemmaksi olen kasvanut, sitä enemmän olet uskoutunut minulle ja kertonut uskomattomasta elämästäsi. Olet todellinen roolimalli minulle. En pysty käsittämään, miten kukaan pystyy selviytymään sellaisista koettelemuksista, mistä sinä olet selviytynyt ja vielä kasvamaan tasapainoiseksi aikuseksi ja rakastavaksi äidiksi. Elämäsi on minulle muistutus siitä, miten minkään ei tarvitse antaa lannistaa. Etkä vain ole selviytynyt, vaan autat minua selviytymään aina kun en jaksa. Et koskaan tuomitse, vaan tuet minua virheistäni huolimatta. Kiitos, että voin turvautua sinuun aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti