Terve Kare.
Kuuleppa, ajattelin improvisoida sinulle pienen puheen vaikka tiedän, ettet tätä luultavasti tule koskaan mistään löytämään. Ehkä juuri se on se juttu, homman juju, sillä niissähän minä olen hyvä. Jujuttamisessa.
Taidelukioaikoinani tutustutit minut filmivalokuvauksen maailmaan. Kaikkien niiden valottuneiden filmien, kissakuvien ja huonojen kuvatekstien pohjalta olen kuitenkin kehittänyt nykyisen rakkaussuhteeni valokuvaan. Kuvaan ehkä erilaisella välineistöllä ja erilaiset tavoitteet mielessäni kuin vuonna 2007, mutta tärkeintä kai on, että kuvaan. Jaksoit antaa palautetta, innostaa kokeilemaan uutta ja avustaa joka kerta kun unohdin mikä kehityslitku menee purkkiin ensimmäisenä. Luultavasti teit myös osan kehityksistäni minulle koska laiskuudessani ei paljoa kiinnostanut kemikaalien kanssa läträäminen, tärkeintähän oli saada se kuva ulos ja paperille.
Olen ehkä sanonut sinulle useammin "anteeksi" kuin "kiitos". Lukuisat myöhästymiseni, tehtävien deadlineistä luistamiseni, kiukutteluni ja taiteelliset/henkilökohtaiset kriisini ovat asettaneet välillemme kuoppia. Niistä on tietääkseni kuitenkin selvitty, sillä lukion viimeisenä vuotena palautin sinulle kaksi vuotta myöhässä olleen valokuvaportfolioni ja lupasin pyhästi pyrkiä opiskelemaan alaa.
Siitä kahden vuoden ja useampien epäonnistuneiden yritysten jälkeen olin vihdoin siinä koulussa, josta puhuimme kunnioittavasti pimiökurssilla aikoinaan.
Kiitos Kare siitä, että näit vesilammikko- ja laiturikuvieni taakse.
Kuuleppa, ajattelin improvisoida sinulle pienen puheen vaikka tiedän, ettet tätä luultavasti tule koskaan mistään löytämään. Ehkä juuri se on se juttu, homman juju, sillä niissähän minä olen hyvä. Jujuttamisessa.
Taidelukioaikoinani tutustutit minut filmivalokuvauksen maailmaan. Kaikkien niiden valottuneiden filmien, kissakuvien ja huonojen kuvatekstien pohjalta olen kuitenkin kehittänyt nykyisen rakkaussuhteeni valokuvaan. Kuvaan ehkä erilaisella välineistöllä ja erilaiset tavoitteet mielessäni kuin vuonna 2007, mutta tärkeintä kai on, että kuvaan. Jaksoit antaa palautetta, innostaa kokeilemaan uutta ja avustaa joka kerta kun unohdin mikä kehityslitku menee purkkiin ensimmäisenä. Luultavasti teit myös osan kehityksistäni minulle koska laiskuudessani ei paljoa kiinnostanut kemikaalien kanssa läträäminen, tärkeintähän oli saada se kuva ulos ja paperille.
Olen ehkä sanonut sinulle useammin "anteeksi" kuin "kiitos". Lukuisat myöhästymiseni, tehtävien deadlineistä luistamiseni, kiukutteluni ja taiteelliset/henkilökohtaiset kriisini ovat asettaneet välillemme kuoppia. Niistä on tietääkseni kuitenkin selvitty, sillä lukion viimeisenä vuotena palautin sinulle kaksi vuotta myöhässä olleen valokuvaportfolioni ja lupasin pyhästi pyrkiä opiskelemaan alaa.
Siitä kahden vuoden ja useampien epäonnistuneiden yritysten jälkeen olin vihdoin siinä koulussa, josta puhuimme kunnioittavasti pimiökurssilla aikoinaan.
Kiitos Kare siitä, että näit vesilammikko- ja laiturikuvieni taakse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti