Tehtävä 4.
Tämän metodin tarkoitus on saada tarkkailemaan ympäristöä
uudella, itselle merkityksellisellä tavalla taiteellisin keinoin. Lisäksi se
pyrkii tarinoinnin avulla herättelemään lapsuusajan lennokasta mielikuvitusta.
Vapaa assosiaatio antaa mahdollisuuden rönsyillä vapaasti, ilman painetta
loogisuudesta tai järkevästä kerronnasta. Tarinointi tuo myös
yhteisöllisyydentunnetta, kun luodaan jotain missä jokainen on mukana, - ja
todennäköisesti hauskuuttaa jokaista tavalla tai toisella.
Ensin kehotetaan ryhmän osallistujia kulkemaan luonnossa.
Tarkoitus olisi että jokainen keskittyisi havainnoimaan ympäröivää luontoa
tarkkaavaisesti eri aistein. Kaikki saavat kulkea ympäriinsä; katsoa,
kuunnella, haistaa, tuntea (ja maistaakin ) kaikkea mitä he kohtaavat
luonnosta.
Jokaisen tulisi tutkia sitä mitä tulee vastaan, ja mikä
jollakin tavalla kiinnostaa, innostaa, on jännittävää, kaunista, oudoksuttaa,
ällöttää, herättää kysymyksiä, - mitä vain, mikä kiinnittää huomion ja herättää
itsessä tunteita.
Luonnossa kuljetun matkan varrelta jokainen valitsee yhden asian,
joka jäi parhaiten mieleen, tai teki suurimman vaikutuksen. Valittu asia voi
olla mikä tahansa luonnon aistittava asia, jotain nähtyä, kuultua, tunnettua,
tai jokin tuoksu tai maku.
Kaikkien tulisi ottaa valitsemastaan asiasta talteen jotain,
jos se on mahdollista; mitä vain konkreettista, minkä voi ottaa mukaan. Ja jos
se ei ole mahdollista, niin sitten asian voi painaa mieleen, ja kuvailla
sanoilla.
Sitten keräännytään ryhmän kanssa yhteen piiriin. Jokainen
saa vuorollaan esitellä mitä otti luonnosta mukaansa, sekä kertoa minkä asian
valitsi, ja minkä takia.
Seuraavaksi kerrotaan koko ryhmän kanssa tarina. Ryhmän
vetäjä aloittaa tarinan kertomalla muutaman tapahtuman, tai virkkeen, ihan sen
verran kuin tuntuu hyvältä. Sitten seuraava aina jatkaa tarinaa samalla tavalla.
Jokaisen tulee liittää tarinaan jollain tavalla luonnosta valitsemansa asian. Viimeinen
ryhmäläisistä saa lopuksi päättää tarinan.
Tarina saa olla millainen tahansa. Siinä ei tarvitse
ajatella juonenkäänteitä ollenkaan loogisesti, vaan tarina voi jatkua aivan
niin kuin tulee ensimmäisenä mieleen. Ainoastaan luonnosta havaitut asiat
tulisi tuoda tarinaan mukaan. Kertomuksesta saa, ja yleensä tuleekin aika
omituinen ja suorastaan hulvaton, kun jokainen antaa assosiaation laukata vapaasti ja
mielikuvituksen lentää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti