Nooran puolesta tänne postasi Mari:
Eteläisin asutettu saari, joka sijaitsee kauempana mantereesta, meren ympäröimänä, aavan horisontin äärellä. Utö on ulkosaaristossa oleva pikkuinen saarikylä, josta löytyy kyläkauppa jossa tuoretta leipää ja parisataavuotias reipas majakkavanhus, joka auttaa laivoja suunnistamaan karikkoisilla vesillä.
Eteläisin asutettu saari, joka sijaitsee kauempana mantereesta, meren ympäröimänä, aavan horisontin äärellä. Utö on ulkosaaristossa oleva pikkuinen saarikylä, josta löytyy kyläkauppa jossa tuoretta leipää ja parisataavuotias reipas majakkavanhus, joka auttaa laivoja suunnistamaan karikkoisilla vesillä.
Majakan ylimmässä kerroksessa on yllättäen kirkko jonka sisustus on
ajalta enne 1841. Saarella on myös kulu - ties vaikka siellä olisi
jotain taidekesäkursseja tuolloin tai voisimme tavata opettajia tai
paikallisia taiteilijoita..
Saarella on kallioluotoa, puustoa, ja Österängin niitty, joka oli aikanaan meren lahti ja vielä nykyäänkin sen pohjoisimmat osat ovat usein veden peittämät. Piilopaikka löytyy taatusti.
Majoitusvaihtoehdot:
1)
Fågellin matkustajakodissa on 10x2hengen huoneista ja yhteinen keittiö
ruuanlaittoon ja letunpaistoon. Majoittumisesta voi varmaankin saada
pakettihinnan sovittua mutta yö/nenä aamiaisen ja vuodevaatteiden ja
pyyhkeiden kera on 35e. Omat ruuat voi tuoda mukaan
2)
Minnan kaverilla on vuokralla ihana mökkirakennelma, johon juuri
mahtuisimme, josta ikkunamaisemat suoraan merelle - hän lupasi kysellä
josko olisi vapaa tuolloin ja saisimme sopuhintaan. Olisko heillä
soutuvenekin onkijoita ja ajelehtijoita varten?
Lemmikit ovat tervetulleita pienestä lisämaksusta, joka miun puolesta voitas jakaa jotta hauvat pääsisi mukaan.
Utössä on tunnelmallinen sauna ja hyvät uiskentelu ja norppailumahdollisuudet.
Paikan
päälle pääsee köröttelemällä Nauvoon bussilla ja siitä
Eivor-yhteysaluksella n. 4h saarelle. Laivassa voi syödä ja
saaristoveneissä on ihan oma glamourinsa, joka kyllä kantsisi kerran
elämässä kokea. Laiva on niin iso, ettei merenkäynti juuri tunnu. Matkan
aikana voisimme tehdä jonkin taideharjoituksen tai sitten vaan pelata
korttia ja kirjoitella lokikirjaa.
Fyysinen
vähän kauemmin kestävä siirtyminen antaa matkallaolemisen tunteen ja
auttaa irrottautumaan mantereelle jäävistä ajatuksista.
Perillä odottaa paljon taivasta, pilvibongailua, meren, tuulen, auringon, laiturin ja rantakivien puhetta.
Luonnon
voiman ja luonteenmuutosten kokemiseen, rauhoittumiseen ja hetkessä
olemisen harjoitteluun saari on hyvä, siellä on helpompi keskittyä
tekemiseen ja siihen että vain on.
Saarella on monisatavuotinen jännä historia, joka antaa paikalle oman hengen. Se on toiminut
1600-luvulta lähtien luotsien, majakanvartijoiden, tullimiesten,
kalastajien ja sotilaiden turvapaikkana - joten se osaa hommansa ja
pitää meistäkin huolta.
Lisätiedot miten mennä Utöhön: http://www.uto.fi/2.0/ service.php?lang=fi




Tää on kyllä todella spesiaali paikka. Huhhuh. Samaan aikaan kiinnostava ja pelottava. Täällä saattaa olla ongelmana vaan se, ettei voida tehdä esimerkiksi nuotioita ja että alue tuntuu kaikesta huolimatta aika pieneltä. Voipi olla tietty että olen väärässä.
VastaaPoista