"Hei arvoisat ulos suuntaajat,
Pieni muistutus tiistaista:
* Printatkaa mukaan kiitospuhe tärkeälle opettajalle, puheet pidetään maastossa.
* Päätämme leiripaikan, eli laittakaa ajoissa blogikirjaan kaikki tarvittava info:
Miten sinne päästään?
Missä nukutaan?
Mistä saadaan ruokaa ja juomaa?
Missä voidaan kokoontua?
Millainen ympäristö?
Peseydytäänkö?
Istutaanko tulilla? Muuta erityistä?
Paljonko maksaa?
* Varsinkin ne, jotka eivät ehdottaneet leiripaikkaa, tehkää
ehdotuksia esim. leirin sisällöistä, vastuujärjestelyistä,
päiväohjelmasta jne. Marko, voit pitää jokamiehenoikeuspuheenvuorosi,
joka viimeksi unohtui!
* Tutustukaa jo täydentyneeseen blogikirjaan ja kommentoikaa rohkeasti:)
Parahin yöterveisin Mari"Näillä ohjeilla tapasimme taikin etuovien edessä enemmän tai vähemmän lämpimästi pukeutuneina ja matkasimme kävellen parin minuutin matkan koulun läheisille kallioille. Aamu aloitettiin lämmittelemällä vähän.
Kiitospuheita alettiin pitää sattumanvaraisessa järjestyksessä ja eri paikoissa kallioita. Jokaisen puhujan sävyssä oli erilaisia vivahteita ironiasta omien sanojen mukaan häpelilemättömään ylistämiseen. Jokainen opettaja, oli se sitten ala- tai yläasteen, tai vaikka oman äiti, oli jättänyt puhujaan lähtemättömän vaikutuksen toimillaan ja sanoillaan.
Kaikissa puheiden aiheissa oli yhteistä se, että mieleen ei vältäämättä ollut tarkasti jääneet vain opetettavat asiat, vaan opettajan persoona. Oliko opettaja ollut turvallinen isä- tai äitihahmo, vai oliko opettaja haastanut kärkkäästi oppilastaan ajattelemaan itse ja puhumaan asioista suoraan. Nämä eivät tietenkään sulkeneet toisiaan pois.
Viimeinen puhe pidettiin sisätiloissa, jotta kaikki eivät olisi jäätyneet ihan kalikoiksi,. Siellä kävimme läpi niitä luonteenpiirteitä ja ominaisuuksia, joita esitellyissä opettajissa löytyi ja jotka tekivät heistä puheiden arvoisia. Keskustelua syntyi paljon eri opettajan persoonan ulostuomisen puolista. Voiko joku opettaja olla liian räiskyvä ja joutua ongelmiin? Milloin opettajan kannattaa tunnustaa jääviytensä aiheen suhteen? Olisiko helpompaa olla väritön ja mauton ope, jotta välttyisi mahdollisilta konfrontaatiloilta koulut ja kodin välillä. Mitä tapahtuu, jos oppilaat kääntyvät opettajaa vastaan? Entä jos tukea ei saa edes kollegoilta? Saako opettajalla olla omat mielipiteensä ja mikä on se raja, kun ei enää tarvitse ottaa kaikkea vastaan oppilailta ja saa sanoa kunnolla vastaan?
Viimeiseksi valitsimme tulevan leirin sijainnin, jossa ilmeisen yksimielsiesti päädyttiin Heinin mökkiin. Hyviä puolia oli: maksuttomuus, rannan läheisyys, mahdollisuus ottaa eläimet mukaan, paikan päällä olevat matksutusmahdollisuudet, sauna.
- Aino
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti