Elinan puhe opettajalle, tehtävä 2.

 

Elina Nissinen 17.3.2014 / Ulos luokkahuoneesta/ teht, 2.

 

KIITOS MERKITTÄVIMMÄLLE OPETTAJALLENI

 

Minulla on ollut erinomaisia opettajia, erityisesti lukio- ja korkeakouluopintojeni aikaisissa kouluissa. Kuitenkin pohtiessani jotakuta joka erinomaisuudessaan olisi ylittänyt muut loisto- opettajat, en kyennyt nostamaan ketään heistä erityisesti kohteeksi tälle kiitospuheelleni. 

Opettajiani hetken muisteltuani keksin sitten erään, joka on alusta lähtien ohjannut elämääni ja opettanut minulle sellaisia asioita maalimasta ja itsestäni, joita kukaan toinen ei olisi voinut juuri minulle kertoa. Opettaja ei välttämättä ole kasvattaja mutta äitini Jaana merkitsee minulle näitä molempia. Äitini on minulle vahvan ja lempeän, joskus turhankin tarkkanäköisen naisen esikuva. Hän on myös yksi älykkäimmistä ja hauskimmista persoonista jonka tunnen.

Koskaan ei äitini ole tehtävässään asettanut meitä lapsiaan kilpailuasetelmaan tai paremmuusjärjestykseen. Hän ei koskaan ole myöskään lakannut kuuntelemasta tai kehittämästä omaa opettajuuttaan. Elämässämme oli aika (ei kovin kauaa sitten) jolloin äitini tarvitsikin meitä lapsiaan ikään kuin oppaikseen, vain hetken häntä kannattelemaan. Kasvattajuus korvautui silloin ystävyyden ja tasa-vertaisen luottamuksen liitolla äitini ja meidän tyttärien välillä. Kaikesta huolimatta ei äiti koskaan lakkaa olemasta opettajani ja tästä vaikeastakin ajasta olen lopulta kiitollinen sillä se lähensi meitä enemmän kuin mikään aiemmin.

Kaikista opettajista eniten arvostan äitiäni kaiken sen tähden mitä hän on oman elämänsä varrella tehnyt, joskus uhrannut kasvattaessaan minua ja siskoani täydellä taidollaan. Tiedän, etten koskaan tule tapaamaan sellaista opettajaa, joka Jaanaa paremmin minut tuntisi ja yhtä paljon minun elämässäkasvuani osaisi tukea.  Toivottavasti tulee aika (ei lähitulevaisuudessa) jolloin saan haastaa oman opettajuuteni tällaisten erityisoppilaiden parissa, joita myös jälkeläisiksi kutsutaan. Ennen sitä en voi väittää käsittäväni mitä kaikkea äitini opettajuus hänelle merkitsee ja mitä se puolestaan hänelle opettaa.

Ilman äitiäni en ensinnäkään olisi elossa ja ilman hänen sitoutumistaan merkittävimmäksi opettajakseni en olisi se mitä olen. Oppilaan ominaisuudessa haluan siis kiittää äitiäni Jaanaa siitä valtavasta vastuusta ja ikuisuustehtävästä jonka hän otti kantaakseen päättäessään ryhtyä opettajakseni 23 vuotta sitten.

Kiitos, äiti.