Kun täytin kymmenen vuotta, sinä kysyit, miksi se on niin siistiä. Vastasin: Sen takia että se on ensimmäinen ikäni, jossa on kaksi numeroa. Nauroit ja totesit, että tuohan oikeasti aika iso merkkipaalu elämässä. Kymmenen ikävuoden jälkeen kun ei numerot enää iässä vähene.
Tässä asiassa sinusta pidin. Sinä kuuntelit juttujamme ja vastasit niihin. Kerran satuit kuulemaan, kun kaksi luokkalaistani poikaa kinastelivat, ja toinen erehtyi haukkumaan toista ruskean reiän ritariksi. Koska haukuttu ei tiennyt, miksi häntä oli juuri haukuttu, selitit meille sanan merkityksen. Et pitänyt meitä tyhminä, vaikka olimmekin nuoria. Kiinnitit pikkujuttuihin huomiota. Saatoit myös opettaa pikkujuttuja. Mutta nimenomaan nämä pikkujutut minä tulen muistamaan loppuelämäni.
Kiitos Antero!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti