Loin tuohon oikealle tunnisteita, joilla voitte merkitä mihin kategoriaan tekstinne kuuluu. Näin tekstit löytyvät helpommin!
Muistakaa laittaa vanhatkin tehtävät tänne niin eivät jää rästiin.
torstai 10. huhtikuuta 2014
Taistelu hiekasta
Tuli vastaan dokumentti (52min) Yle Areenassa, jossa kerrotaan hiekasta katoavana luonnonvarana. Itse en ainakaan ollut tiennyt hiekasta kaikkea, mitä siinä kerrotaan - aihe on todella kiinnostava ja herättävä, vaikka myös huolestuttava. Suosittelen tutustumaan:
http://areena.yle.fi/tv/2185425
tiistai 8. huhtikuuta 2014
8.4 loki Nooralta
Mari kertasi hieman viime kerralla läpikäytyjä juttuja ja muistutti että jokaisen olisi hyvä kirjailla tänne lokiimme omia ajatuksiaan siitä, miten haluaisi käyttää taidetta omassa tulevassa projektissaan - mahtiapuna tähän meille on lähetetty se Jokelan artikkeli taiteen metodeista.
Kävimme vielä läpi yhteiset leiriin liittyvät pelisäännöt: luottamuksellisuus, tilan antaminen toisille, kollektiviinen osallistuminen kaikenmoisiin jobeihin ja rohkeutta selvittää mahdolliset kriisit heti. Säilytetään siis kommunikatiivinen ilmapiiri ja iltanuotiolla käydään läpi miten kullakin on päivä lutviutunut. Näihin lisättiin se, että jos ja kun leirin aikana ihmiset vetävät harjoituksia, niin ne ovat vapaaehtoisia - vaikka lähtökohdiltaan toivotaan että yhteisiin juttuihin kaikki osallistuvat.
Puhuessamme siitä, miten eri taiteilijat ovat havainnoineet luontoa, nousi esiin yksi tyyppi: Tuula Närhi, jonka työhuoneelle Harakan saarelle Mari ehdotti että lähdettäisiin retkelle. Mahtava idea - toivotaan että onnistuu!!
Toinen kiinnostava taiteilijanimi joka tuli esille on Jussi kivi.
Keskustelimme siitä, miten leirillä voisi vaikka kehittää oman mielikuvitustutkijatyypin - kuten vaikka järjestelijätyyppi Hemuli, tai värisävyjä keräilevä Goethe...Väreihin liittyen Mari kehotti meitä käymään Emmassa katsomassa Steinerin ja Hilma af Klintin näyttelyjä.
Täydensimme viime kerralla aloitettua leirin elementtejä kuvaavaa post-it miellekarttaa, jonka otsikot ovat: Tavoitteet, metodit, puitteet, tuotokset. Tähän liittyen ideoitiin monenmoista ja tehtiin päätöksiäkin esim. leirin päiväohjelmasta ja hieman sisällöistä:
-Yhteinen aamupuuro klo 10 (näin aamuherääjät ehtii tehdä omaa taidetyöskentelyä ym aamusta ja unikekojen ei tartte stressata) + aamuintro = jotkut alustavat haluamallaan tavalla päivän teemaan, kyseessä voi olla johdatteleva harjoitus, voi provosoida muut tarkastelemaan teemaa tietyiltä kanteilta. Alustukseen voi myös osallistaa muita. Päivän teema voi olla mitä vain toivomme, mielellään jotain laajempaa kuten: kasvu, aika, matkanteko, tarinat ja myytit, yksin-yhdessä, hiljaisuus ja kuunteleminen, leikki ym.
Muutamia aamunavausehdotuksia olivat mindfulnesin soveltaminen ja aamujooga.
-Omaa projektityöskentelyä 10-18
-Lounasaika on vapaa
-Yhteinen päivällinen kl 18, jonka jälkeen vapaata oleilua
-Yhteinen iltapala 21
Sovittiin, että leirin muonapuolen suunnittelee yksi ryhmä ja toinen ryhmä huolehtii hankittavista taidetarvikkeista ym. härpäkkeistä kuten ongenkoukuista kalastukseen, mitä mestoilla sitten tarvitaankaan.
Ruokapuolesta tehtiin kartoitus: kaikille käy kala ja kasvikset, maito tulee olemaan iskukuumennettua hylaa. Meikä ainakin toivoo muurinpohjalettuja ja herkkuja kanssa :)
Päätettiin, että ruokaa hommataan dyykkiretkillä (Veera knows it all) ja tukkuostoksilla. Mökillä on 3 jääkaappia ja pieni pakastinlokero. Juomavesihomma on jo hoidossa.
Leirin sisällöistä:
-Mietittiin josko tehtäisiin yhteisteoksena saunaan camera obscura, jonka avulla jokainen piirtäisi jostain leiriläisestä muotokuvan. Tätä varten tarvittaisiin jokin piirtolevy ja heijastuskuvaa tarkentava lasi.
-Päätettiin, että dokumentointiin osallistuu useampi tyyppi ja että olisi kiva, jos ihmiset haluisi jakaa jotain erityisosaamistaan tai kiinnostuksensa kohteita - ja kaikki leikit, ovat tervetulleita - samoin pienet kivat yllätykset kaikille :)
Kävimme vielä läpi yhteiset leiriin liittyvät pelisäännöt: luottamuksellisuus, tilan antaminen toisille, kollektiviinen osallistuminen kaikenmoisiin jobeihin ja rohkeutta selvittää mahdolliset kriisit heti. Säilytetään siis kommunikatiivinen ilmapiiri ja iltanuotiolla käydään läpi miten kullakin on päivä lutviutunut. Näihin lisättiin se, että jos ja kun leirin aikana ihmiset vetävät harjoituksia, niin ne ovat vapaaehtoisia - vaikka lähtökohdiltaan toivotaan että yhteisiin juttuihin kaikki osallistuvat.
Puhuessamme siitä, miten eri taiteilijat ovat havainnoineet luontoa, nousi esiin yksi tyyppi: Tuula Närhi, jonka työhuoneelle Harakan saarelle Mari ehdotti että lähdettäisiin retkelle. Mahtava idea - toivotaan että onnistuu!!
Toinen kiinnostava taiteilijanimi joka tuli esille on Jussi kivi.
Keskustelimme siitä, miten leirillä voisi vaikka kehittää oman mielikuvitustutkijatyypin - kuten vaikka järjestelijätyyppi Hemuli, tai värisävyjä keräilevä Goethe...Väreihin liittyen Mari kehotti meitä käymään Emmassa katsomassa Steinerin ja Hilma af Klintin näyttelyjä.
Täydensimme viime kerralla aloitettua leirin elementtejä kuvaavaa post-it miellekarttaa, jonka otsikot ovat: Tavoitteet, metodit, puitteet, tuotokset. Tähän liittyen ideoitiin monenmoista ja tehtiin päätöksiäkin esim. leirin päiväohjelmasta ja hieman sisällöistä:
-Yhteinen aamupuuro klo 10 (näin aamuherääjät ehtii tehdä omaa taidetyöskentelyä ym aamusta ja unikekojen ei tartte stressata) + aamuintro = jotkut alustavat haluamallaan tavalla päivän teemaan, kyseessä voi olla johdatteleva harjoitus, voi provosoida muut tarkastelemaan teemaa tietyiltä kanteilta. Alustukseen voi myös osallistaa muita. Päivän teema voi olla mitä vain toivomme, mielellään jotain laajempaa kuten: kasvu, aika, matkanteko, tarinat ja myytit, yksin-yhdessä, hiljaisuus ja kuunteleminen, leikki ym.
Muutamia aamunavausehdotuksia olivat mindfulnesin soveltaminen ja aamujooga.
-Omaa projektityöskentelyä 10-18
-Lounasaika on vapaa
-Yhteinen päivällinen kl 18, jonka jälkeen vapaata oleilua
-Yhteinen iltapala 21
Sovittiin, että leirin muonapuolen suunnittelee yksi ryhmä ja toinen ryhmä huolehtii hankittavista taidetarvikkeista ym. härpäkkeistä kuten ongenkoukuista kalastukseen, mitä mestoilla sitten tarvitaankaan.
Ruokapuolesta tehtiin kartoitus: kaikille käy kala ja kasvikset, maito tulee olemaan iskukuumennettua hylaa. Meikä ainakin toivoo muurinpohjalettuja ja herkkuja kanssa :)
Päätettiin, että ruokaa hommataan dyykkiretkillä (Veera knows it all) ja tukkuostoksilla. Mökillä on 3 jääkaappia ja pieni pakastinlokero. Juomavesihomma on jo hoidossa.
Leirin sisällöistä:
-Mietittiin josko tehtäisiin yhteisteoksena saunaan camera obscura, jonka avulla jokainen piirtäisi jostain leiriläisestä muotokuvan. Tätä varten tarvittaisiin jokin piirtolevy ja heijastuskuvaa tarkentava lasi.
-Päätettiin, että dokumentointiin osallistuu useampi tyyppi ja että olisi kiva, jos ihmiset haluisi jakaa jotain erityisosaamistaan tai kiinnostuksensa kohteita - ja kaikki leikit, ovat tervetulleita - samoin pienet kivat yllätykset kaikille :)
taideopettajuuden yhteiskunnallinen vaikuttaminen + tehtävä
Olen itsekkin ollut joskus ongelmissa, kun minua on pyydetty selittämään taideopetuksen tärkeyttä. Sitä kun ei voi perustella sen fyysisillä ominaisuuksilla, kuten vaikka urheilun opetusta. Päinvastoin: olkapäät ovat aina pinteessä maalatessa tai koneella mitä tahansa tehdessä. Kamerakin painaa ja pitkän päälle yksipuolisena liikuntana aiheuttaa hartiasärkyä. Sitä ei voi oikeen perustella myöskään niinkuni luonnontieteitä voi. Laskeminen ja perus ihmisen ja luonnon biologian tietäminen on ehdottomuus, jotta ihminen ei säikkyisi omia pierujaan tai ulkona mylvivää ukkosta, vaan tiedostaisi ne normaaliksi maailman menoksi. Politiikan ja yhteiskuntaopin perusteleminen on helppoa, samoin historian.
No miksi taideopetusta? Taidetta taiteen vuoksi? Niin kauan kun on taidetta, on oltava sen opetusta? Entä kun määrärahoja ohjataan eri tavalla ja taito- ja taideaineita leikataan pois koulusta? Miten Jyrki Käteisille voi vakuuttaa, että kyllä, Jykä, taideopetus on sielunruokaa. Sielunruoka voisikin olla hyvä! Rakastan taidetta, koska se antaa minulle elämyksiä, joita en pysty mistään muualta saamaan. Jotkut tykkää kilpaurheilla, minä rakastan soittaa musiikkia täysillä. Joku saa säväreitä pulmanratkaisusta, minä tahdon veistää. Näiden asioiden arvokkuutta rakastetaan vertailla keskenään. "Mutta eihän taide hyödytä ketään, niinkuin konkreettinen insinööritaito" on usein kuultu argumentti. "Ei taiteella saada BKT:ta nousuun". Kyse on kuitenkin omasta mielestäni mielenterveydestä. Kulttuurin tukemisen heikentyminen johtaa mielestäni suoranaisesti syrjäytymiseen. Ne ihmiset, jotka ennen harrastivat posliininmaalausta eivät tasan mene tervahiihdoille, koska heidän harrastusryhmänsä ei saa enää tukea ja se lakkautettiin. Nyt he kykkivät kotona. Maalaamassa yksin posliinimukeihin kissoja ja kukkia. Meneekö överiksi?
Ihminen psyko-fyysis-sosiaalisena kokonaisuutena todellakin kaipaa jokaista sen puolta. Taide on itseisarvo, samoin sen opetus. Se on hyvä väline muihinkin aineisiin, mutta sitä ei pitäisi kutistaa pikku askarteluksi ns. tärkeämpien aineiden tukemiseksi.
Tehtävä: maataide
Maataiteen avainasanoja: minimalismi, kantaaottavuus, keräily, asettelu, muutos, aika, installaatio
Etsi jo olemassa oleva maataideteos. Se saattaa olla kaksi vuotta ojan pohjalla lojunut karkkipaperi tai kaunis pensas. Pohdi yllä olevia teemoja ja esittele löytämäsi teos.
No miksi taideopetusta? Taidetta taiteen vuoksi? Niin kauan kun on taidetta, on oltava sen opetusta? Entä kun määrärahoja ohjataan eri tavalla ja taito- ja taideaineita leikataan pois koulusta? Miten Jyrki Käteisille voi vakuuttaa, että kyllä, Jykä, taideopetus on sielunruokaa. Sielunruoka voisikin olla hyvä! Rakastan taidetta, koska se antaa minulle elämyksiä, joita en pysty mistään muualta saamaan. Jotkut tykkää kilpaurheilla, minä rakastan soittaa musiikkia täysillä. Joku saa säväreitä pulmanratkaisusta, minä tahdon veistää. Näiden asioiden arvokkuutta rakastetaan vertailla keskenään. "Mutta eihän taide hyödytä ketään, niinkuin konkreettinen insinööritaito" on usein kuultu argumentti. "Ei taiteella saada BKT:ta nousuun". Kyse on kuitenkin omasta mielestäni mielenterveydestä. Kulttuurin tukemisen heikentyminen johtaa mielestäni suoranaisesti syrjäytymiseen. Ne ihmiset, jotka ennen harrastivat posliininmaalausta eivät tasan mene tervahiihdoille, koska heidän harrastusryhmänsä ei saa enää tukea ja se lakkautettiin. Nyt he kykkivät kotona. Maalaamassa yksin posliinimukeihin kissoja ja kukkia. Meneekö överiksi?
Ihminen psyko-fyysis-sosiaalisena kokonaisuutena todellakin kaipaa jokaista sen puolta. Taide on itseisarvo, samoin sen opetus. Se on hyvä väline muihinkin aineisiin, mutta sitä ei pitäisi kutistaa pikku askarteluksi ns. tärkeämpien aineiden tukemiseksi.
Tehtävä: maataide
Maataiteen avainasanoja: minimalismi, kantaaottavuus, keräily, asettelu, muutos, aika, installaatio
Etsi jo olemassa oleva maataideteos. Se saattaa olla kaksi vuotta ojan pohjalla lojunut karkkipaperi tai kaunis pensas. Pohdi yllä olevia teemoja ja esittele löytämäsi teos.
maanantai 7. huhtikuuta 2014
Puhe kuvataideopettajuudesta + tehtävä tehtävä/metodi
Taide on mahtava väylä käsitellä oikeastaan asiaa kuin asiaa. Taiteessa kaikki on mahdollista, kaikki voi olla pinnalista, kaikki voi olla hyvinkin pohtivaa. Taiteessa voi vastakkain asetella, taiteessa voi ottaa huomioon monta asiaa samaan aikaan.
Näin ollen kuvataideopettaja voi parhaimmassa tapauksessa olla omalla mittapuullaan suurikin yhteiskunnallinen vaikuttaja.
Totta kai kuvataideopettajia ohjaa opetussuunnitelmat, joiden mukaan kulkea. Silti kuvataideopettajan aiherajaukset voivat olla paljon laajempia kuin esimerkiksi matematiikan opettajan. Kuvataidetunneilla täytyy toteuttaa käytännössä tiettyjä asioita, mutta aiheet, joissa käytännön asiat toteutetaan, voivat periaatteessa olla mitä vaan. Kuvataideopettaja voi ohjata suorasti oppilaiden ajattelunkulkua antamalla aiheita, esimerkiksi yhteiskunnallisia sellaisia. Toisaalta kuvataidetunneilla työskentely on yleensä myös sen verran vapaaluontoista, että suunnittelematontakin keskustelua ja vuorovaikutusta voi syntyä opettajan ja oppilaiden välillä. Tällaisten hetkien aikana opettaja voi vaikuttaa yhteiskunnallisesti myös epäsuorasti tuomalla sivulauseissa esille omia mielipiteitään, puhumalla omasta elämästään, pukeutumalla tietyllä tavalla yms.
Vaikka kuvataidetuntien aihemäärä onkin rajaton, vapaus tuottaa myös vastuuta. Mielestäni pätevä kuvataideopettaja keskittyy pääsääntöisesti omaan aineeseensa, kuvataiteeseen. Niin kuin opettaja ei saa mielestäni tuoda liikaa omaa mahdollista uskonnollista vakaumustaan esille, ei opettaja saa myöskään liikaa tuoda esille omia poliittisia kantojaan tai omia elämänvalintojaan. Tärkeintä on mielestäni ohjata oppilaita kriittiseen ajatteluun, antaa heille hyviä ja laadukkaita työkaluja päättää itse, miten elää. Harkitusti ohjaamalla keskustelua ja kysymyksiä tunneilla opettaja voi saada paljon enemmän aikaan, kuin suoraan paasaamalla, miten asiat ovat, ja miten ne tulisi hoitaa.
Mielestäni kuvataidetunnit ovat tärkeintä, mitä koulu voi tarjota. Kuvataidetunneilla oppilas voi käyttää kaikkea elämässä ja koulussa oppimaansa tietoa. Kuvataidetunneilla oppilas voi luoda itse visuaalista jälkeä tai ainakin tarkastella visuaalista ympäristöään.
Johanna Korhonen (HS, Sivistyksen tunarit -kolumni, 29.2.2012) kiteyttää loistavasti tärkeimmät kouluaineet: kriittinen ajattelu, myötätunto, mielikuvitus ja henkilökohtainen vastuunotto.
Tätä kaikkea kuvataideopetus pystyy parhaimmillaan tarjoamaan. Ei suoraa mielipiteiden istuttamista ja viherpiipertämistä, vaan maailman asioista keskustelemista, ajattelemista, uuden luomista, henkilökohtaisia mielipiteitä. Kuvataideopetus on myös siinä mielessä laajaa, ettei aiheiden edes tarvitse joka tunnilla olla niin vakavia. Joskus voidaan vaan piirrellä, ja joskus muutetaan maailmaa. Ainakin ajatuksen tasolla.
+++++
3. Tehtävät, jotka pyrkivät rikkomaan kaavoittuneen ja totutun tavan nähdä ympäristö.
Oppilaat saavat yksinkertaistetun väriympyrän, ja heidän tulee havainnoida luonnosta värejä kulkien ympyrää myötäpäivään. Mukaan saa ottaa näytteitä, mikäli se onnistuu. Havainnoidun kohteen voi myös vain kirjoittaa väriympyrään.
Puhe opettajalle
Kun täytin kymmenen vuotta, sinä kysyit, miksi se on niin siistiä. Vastasin: Sen takia että se on ensimmäinen ikäni, jossa on kaksi numeroa. Nauroit ja totesit, että tuohan oikeasti aika iso merkkipaalu elämässä. Kymmenen ikävuoden jälkeen kun ei numerot enää iässä vähene.
Tässä asiassa sinusta pidin. Sinä kuuntelit juttujamme ja vastasit niihin. Kerran satuit kuulemaan, kun kaksi luokkalaistani poikaa kinastelivat, ja toinen erehtyi haukkumaan toista ruskean reiän ritariksi. Koska haukuttu ei tiennyt, miksi häntä oli juuri haukuttu, selitit meille sanan merkityksen. Et pitänyt meitä tyhminä, vaikka olimmekin nuoria. Kiinnitit pikkujuttuihin huomiota. Saatoit myös opettaa pikkujuttuja. Mutta nimenomaan nämä pikkujutut minä tulen muistamaan loppuelämäni.
Kiitos Antero!
01.04.14 Loki
Hyvät kurssitoverit!
Viime kerralla tapasimme koulun pääaulassa ja läksimme pienellä porukalla arabian rantaan kävelemään. Tarkoituksena oli tosiaan jakaa ja keskustella erilaisista taiteellisista tavoista tutkia ja havainnoida ympäristöä. Asetuimme aivan rannan tuntumaan ja puhuimme paristakin harjoitteesta jotka pakottavat ympäristön normaalia tarkempaan havainnointiin. Näitä harjoitteita yhdisti ajelehtiminen, päämäärätön kulkeminen ympäristön tarjoamia reittejä pitkin ja tietyin väliajoin pysähtyminen tarkasteluun. Esimerkiksi havainnointi jonkin tietyn aistin kautta (joko kuvallisia tai kirjallisia muistiinpanoja tehden) tai pysähtymishetkellä tapahtuvien tilanteiden dokumentointi voisi olla mahdollista.
Ennen sisälle siirtymistä teimme tehtävän, missä kuljimme 15 minuuttia päämäärättömästi ja etsimme jotakin ympäristöstämme joka muistuttaa meitä itsestämme. Lähes kaikki kerätyt tai mieleen painetut ympäristön artefaktit olivat jollakin tapaa liitoksissa muistoihimme itsestämme, oli sitten kyseessä kivien keräily tai kaislan varren polttelu tupakointia imitoiden. Vain muutama meistä oli ratkaissut tehtävän pohtien enemmän kurssin ensimmäisen tehtävän ajatuksia hyväksi käyttäen, eli kuinka olemme liitoksissa maailmaan.
Oli muuten loistava bonus että aurinko paistoi!
Siirryimme sitten sisään jossa pohdittiin taiteellisen tutkimisen metodeja. Kävimme nopeahkosti läpi joitakin taiteilijoita ja heidän tapojaan huomioida, tutkia ja käyttää hyväksi ympäristöä omassa taiteellisessa tekemisessään.
Tiedoksi myös niille, jotka eivät olleet paikalla, että meitä kehotettiin jo nyt miettimään millä tavalla tai miten tutkimme ympäristöämme leirin aikana, tai minkälainen lähestymistapa kullakin opiskelijalla on taiteelliseen ympäristön tutkimiseen.
Vaikka Mari onkin laittanut linkillä edellisessä viestissään ne taiteilijat jotka kävimme läpi, itselleni mieleen jäi Tuula Närhisen tapa tehdä jokin fysikaalinen ilmiö näkyväksi, kuten antamalla tuulessa heiluvan oksan piirtää liikkeensä paperille tai teos Surf, jossa pienen lampun ja pitkän valotusajan avulla veden aallokko muodostuu näkyväksi.
Tärkeeä mielestäni oli myös pohdinta siitä, tahtooko tehdä jotakin paikanpäällä leirikohteessa vai vain kerätä inspiraatiota, aiheita ja materiaalia jonka pohjalta luo näyttelyyn jonkin teoksen.
Saimme myös pohdittavaksi joitakin tutkimuskysymyksiä.
-Mitä tahdon tietää ympäristöstä? Mihin suuntaan katson?
-Mitä tahdon tietää itsestäni suhteessa ympäristööni?
-Mitä odotan löytäväni juuri meidän valitsemassa leiripaikassa?
Tutkimuskysymysten selventyessä meidän on helpompaa aloittaa taiteellinen tukiminen ja muodostaa leiripaikkaan eräänlainen ympäristön tutkimisen tukikohta.
Huomiseen!
Viime kerralla tapasimme koulun pääaulassa ja läksimme pienellä porukalla arabian rantaan kävelemään. Tarkoituksena oli tosiaan jakaa ja keskustella erilaisista taiteellisista tavoista tutkia ja havainnoida ympäristöä. Asetuimme aivan rannan tuntumaan ja puhuimme paristakin harjoitteesta jotka pakottavat ympäristön normaalia tarkempaan havainnointiin. Näitä harjoitteita yhdisti ajelehtiminen, päämäärätön kulkeminen ympäristön tarjoamia reittejä pitkin ja tietyin väliajoin pysähtyminen tarkasteluun. Esimerkiksi havainnointi jonkin tietyn aistin kautta (joko kuvallisia tai kirjallisia muistiinpanoja tehden) tai pysähtymishetkellä tapahtuvien tilanteiden dokumentointi voisi olla mahdollista.
Ennen sisälle siirtymistä teimme tehtävän, missä kuljimme 15 minuuttia päämäärättömästi ja etsimme jotakin ympäristöstämme joka muistuttaa meitä itsestämme. Lähes kaikki kerätyt tai mieleen painetut ympäristön artefaktit olivat jollakin tapaa liitoksissa muistoihimme itsestämme, oli sitten kyseessä kivien keräily tai kaislan varren polttelu tupakointia imitoiden. Vain muutama meistä oli ratkaissut tehtävän pohtien enemmän kurssin ensimmäisen tehtävän ajatuksia hyväksi käyttäen, eli kuinka olemme liitoksissa maailmaan.
Oli muuten loistava bonus että aurinko paistoi!
Siirryimme sitten sisään jossa pohdittiin taiteellisen tutkimisen metodeja. Kävimme nopeahkosti läpi joitakin taiteilijoita ja heidän tapojaan huomioida, tutkia ja käyttää hyväksi ympäristöä omassa taiteellisessa tekemisessään.
Tiedoksi myös niille, jotka eivät olleet paikalla, että meitä kehotettiin jo nyt miettimään millä tavalla tai miten tutkimme ympäristöämme leirin aikana, tai minkälainen lähestymistapa kullakin opiskelijalla on taiteelliseen ympäristön tutkimiseen.
Vaikka Mari onkin laittanut linkillä edellisessä viestissään ne taiteilijat jotka kävimme läpi, itselleni mieleen jäi Tuula Närhisen tapa tehdä jokin fysikaalinen ilmiö näkyväksi, kuten antamalla tuulessa heiluvan oksan piirtää liikkeensä paperille tai teos Surf, jossa pienen lampun ja pitkän valotusajan avulla veden aallokko muodostuu näkyväksi.
Tärkeeä mielestäni oli myös pohdinta siitä, tahtooko tehdä jotakin paikanpäällä leirikohteessa vai vain kerätä inspiraatiota, aiheita ja materiaalia jonka pohjalta luo näyttelyyn jonkin teoksen.
Saimme myös pohdittavaksi joitakin tutkimuskysymyksiä.
-Mitä tahdon tietää ympäristöstä? Mihin suuntaan katson?
-Mitä tahdon tietää itsestäni suhteessa ympäristööni?
-Mitä odotan löytäväni juuri meidän valitsemassa leiripaikassa?
Tutkimuskysymysten selventyessä meidän on helpompaa aloittaa taiteellinen tukiminen ja muodostaa leiripaikkaan eräänlainen ympäristön tutkimisen tukikohta.
Huomiseen!
tiistai 1. huhtikuuta 2014
1.4. katsottuja linkkejä
Tässä poissaolleille jotakin mistä aloittaa taiteellisen tutkimistavan pohdiskelu:
Kaarina Kaikkonen
Teoksia, jotka on tehty galleriaan muusta materiaalista mutta toisinaan luontoidean pohjalta
Teoksia, jotka on tehty galleriaan muusta materiaalista mutta toisinaan luontoidean pohjalta
Kuvataidekasvattajien manifesti
Tehtävä 3.
Kuvataidekasvattajat, taiteilijat ja taidealan vaikuttajat!
Katsoessamme taiteen historiaan, huomaamme, että taiteella on aina ollut merkittävä vaikutus aikansa maailmassa. Taide on heijastanut oman aikansa yhteiskunnan ihanteita, kulttuuria ja arvoja. Renessanssista lähtien taiteilijat saattoivat luoda taidetta taiteen vuoksi, toteuttaa omia ideoitaan ja visioitaan. Siitä alkaen taiteella on myös otettu kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin.
Kuvataidekasvattajat, taiteilijat ja taidealan vaikuttajat!
Katsoessamme taiteen historiaan, huomaamme, että taiteella on aina ollut merkittävä vaikutus aikansa maailmassa. Taide on heijastanut oman aikansa yhteiskunnan ihanteita, kulttuuria ja arvoja. Renessanssista lähtien taiteilijat saattoivat luoda taidetta taiteen vuoksi, toteuttaa omia ideoitaan ja visioitaan. Siitä alkaen taiteella on myös otettu kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin.
Taiteilijoiden kiinnittämä huomio yhteiskunnallisiin
epäkohtiin on vaikuttanut ihmisten yleiseen mielipiteeseen ja myös päättäjiin,
jolloin he ovat reagoineet, - ja huonoihin olosuhteisiin on tullut muutos.
Kuvalla on valtava voima, sillä se kertoo visuaalisia viestejä, joita ei voi
sanoiksi pukea. Kuva voi tuoda mieleen muistoja, luoda mielikuvia ja kylvää ajatuksen siemeniä, jotka itävät ja kasvavat ajallaan. Taide herättää väistämättä tunteita katsojissa,
se voi liikuttaa, huvittaa, vihastuttaa, ihastuttaa, ylevöittää tai halveerata. Ei
ole siis ollenkaan tekaistu sanonta, että taide kertoo enemmän kuin tuhat
sanaa.
Meillä taiteen tekijöillä ja kuvataidekasvattajilla on suuri
tehtävä ja vastuu siinä, millaisia viestejä olemme välittämässä ympäristöömme. Meillä
on myös valtava työkenttä siinä, että kasvatamme lapsia ja nuoria tulkitsemaan
kuvia, ja tiedostamaan millaisia merkityksiä ja piiloviestejä mediavirran kuvat
voivat sisältää. Avantgarde-, ja nykytaiteen myötä kaikki mahdollinen on nähty taiteen
kentällä; kaikkein rajuimmat, raaimmat ja radikaaleimmat keinot on näytetty ja
niitä menetelmiä voi huoletta käyttää taiteessa. Enää ei tarvitse
kysyä, mitä taide on, koska mikä tahansa voi olla taidetta. Sen sijaan meidän
tulisi kysyä, mitä haluamme tehdä niillä keinoilla, jotka taide tarjoaa.
Tässä arvokuolleessa yhteiskunnassa, jossa virtaa
lukemattomia ideologioita ja aatesuuntauksia on tärkeää välittää taiteen
keinoilla hyviä arvoja, jotka vaalivat ja kunnioittavat elämää. Taiteen ei tarvitse aina provosoida, tai haastaa riitaa, vaan tuoda näkökulmia, jotka saavat
ihmiset ajattelemaan. Joskus taiteessa on käytettävä rajumpiakin keinoja
ravistelemaan ihmisiä näkemään ja ymmärtämään, ja siihen meillä on oikeus. Yksi
taiteen merkittävämpiä tehtäviä on vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin
herättämällä ajattelemaan. Se on taiteen etu, ettei sen ole tarkoitus itsessään
muuttaa asioita, vaan vaikuttaa yksilöiden tunteisiin ja ajatuksiin ja sen
kautta luoda muutos.
Salla Suonikko
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)